Kuukautiskierto keskenmenon jälkeen

Ensimmäiset kuukautiseni keskenmenon jälkeen tulivat kutakuinkin ajallaan, jos ajatellaan että kierto olisi lähtenyt siitä kun keskenmeno tapahtui. Minulle normaalia tiputteluvuotoa tuli noin viikon ajan kunnes vuoto runsastui kuukautisiksi. Keho ei kuitenkaan ole ollut täysin oma itsensä. Rintani kipeytyvät ja turpoavat normaalisti joka kuukausi jo ovulaation aikoihin ja arkuus hellittää vasta kuukautisten loputtua, mutta nyt ei missään vaiheessa esiintynyt pienintäkään arkuutta tai turvotusta. Myöskään normaaleja kuukautiskipuja ei ollut, vain hyvin pientä kipua. Sen takia en pysty täysin varmaksi sanomaan kuukautisten alkamispäivää, tiputteluvuoto kun runsastui tasaisesti joka päivä eikä tullut sitä selkeää über-kipupäivää josta aina varmasti tiedän alkamispäivän.

Sama meno jatkui tässä nykyisessä kierrossa, eli olen kummastellut ettei rinnossa ole ollut pientäkään kipua tai turvotusta. PAITSI eilisestä lähtien on ollut hieman molempia havaittavissa. Kuukautisetkin pitäisi alkaa ihan näinä päivinä ja tiputteluvuoto loppui edellispäivänä eli olen taas hieman hämilläni. Viimeksi siis tiesin jo ennen raskaustestiä olevani raskaana, koska tuo viikon-kaksi kestävä päivittäin runsastuva tiputteluvuoto ennen varsinaisia kuukautisia yhtäkkiä loppui pari päivää ennen kuukautisia. Nyt näyttäisi käyneen taas niin... Voisiko se olla? Pitänee odottaa vielä muutama päivä ja tehdä testi. Se selittäisi miksi A. En ole meinannut päästä sängystä ylös tämän viikon aikana, aamuisin voisi vaan nukkua ja nukkua. B. Turvottaa mahasta ja vyötäkin täytyy pitää reiän verran isommalla. C. Minulla on ollut omituista pientä pahoinvointia viime päivinä. D. Tänään posket ovat lehottaneet punaisina ja viluttaa, tämänkin olen lukenut voivan johtua raskaudesta.

Jotenkin ei vaan yhtään ole sellainen olo. Ei vaan tunnu siltä että voisi olla raskaana. Ei oikein uskalla toivoa. Välillä kun näkee onnellisia tuoreita vanhempia vauvojensa kanssa, tulee tosi haikea olo ja meinaa itkettää. Meillä olisi voinut jo pian olla kaikki se. Tiedän että meillä on aikaa vielä, ollaan nuoria, asiat voisi olla miljoonasti huonommin jne. Ei se silti helpota sitä tunnetta.

Keskenmenosta toipuminen

Keskenmenosta on nyt kulunut vajaa viikko, ja ultrasta jossa asia varmistettiin neljä päivää. Ensimmäiset päivät olivat vaikeimmat, tunteet olivat pinnassa ja kyyneleet kipusivat herkästi silmiin kun asiaa mietti. Useamman viikon olin jo ehtinyt elää täysin ajatukselle, että loppuvuodesta meillä on suloinen käärö sylissä, käärö jota olen halunnut jo monta vuotta ja jota tosissaan on yritetty vajaa vuosi. Yhtäkkiä se kaikki muuttui, kuin matto olisi vedetty jalkojen alta.

Viime yönä näin unta, jossa yritin autolla ajaa pitempää välimatkaa, kotoa jonnekin kaukaiselle paikkakunnalle. Olin jo melko pitkällä, lähestulkoon perillä, kun yhtäkkiä huomasin että jotenkin olen joutunut lapsuuskotini lähelle. Olin aivan tuskissani, että miten tässä näin saattoi käydä, olin jo melkein perillä ja nyt olen täällä, mistä matkaa on taas yhtä paljon määränpäähän. Jatkoin matkaa, mutta tässä vaiheessa allani oli polkupyörä, ja tie oli omituista tahmeaa mössöä ja eteneminen oli todella hidasta ja rankkaa, voimat eivät meinanneet riittää etenemiseen.

Juuri tuo tunne siitä että kaikki oli jo hetken niin lähellä, mutta yhtäkkiä taas niin kaukana, on ollut hyvin suuri. Ja tietysti tulevan ajattelu on ollut raskasta, kai juuri pelot että kauanko taas joutuu yrittämään ja mitä jos tulee uusi keskenmeno, miten sitä jaksaa. Unesta huolimatta fiilikset ovat parina viime päivänä olleet paljon paremmat ja katseet tulevassa ja uudessa yrityksessä. Positiivisin fiiliksin mennään.

En pystynyt vielä soittamaan äitiysneuvolaan (josta minut lähetettiin toisaalle ultraan) ja kertomaan lopullisia uutisia, tarvitsin hieman aikaa keräillä itseäni ja ajatuksia kasaan. Nyt pystyn varmasti puhumaan asiasta purskahtamatta heti itkuun, eli heti pääsiäispyhien jälkeen olen taas neuvolaan yhteyksissä. Ultran tehnyt lääkäri antoi ohjeet, että tehdään ensi viikolla raskaustesti ja toivotaan että se näyttäisi jo negatiivista. Jos näin, kaikki on hyvin.

Muistuttelen itseäni myös siitä, että ollaan mieheni kanssa superonnekkaita, tästä huolimatta. Yritystä meillä on loppujen lopuksi niin vähän takana, ollaan nuoria ja terveitä, uusi raskaus on mahdollinen ja todennäköinenkin. Keskenmenot kai ovat suhteellisen yleisiä ja kaikki eivät niiltä voi välttyä, tälläinen vain kuuluu elämään. Ensi kerralla sitä varmasti suhtautuu jo raskauden alusta lähtien paljon varauksellisemmin, eikä mahdollinen keskenmeno tulisi niin shokkina. Nyt sitä vaan siirtyi heti pilvilinnoihin elelemään, olettaen että kaikki menee hyvin. Niin tai näin, uusi keskenmeno olisi tosi surullista, joten toivokaamme että seuraavasta raskaudesta saisimme terveen lapsen maailmaan!

Tunteiden kirjoa

Olen aika herkkä ihminen, ja välillä pienetkin jutut voivat tuntua suurilta. Päällimmäinen tunne on viime päivinä kai ollut suru. Eilisiltana ja tänään ajatuksissa on pyörinyt kysymyksiä ja ajatuksia. Miksi tälläistä pitää tapahtua niille, jotka yrittävät ja yrittävät, toivovat ja toivovat ja toivovat vielä vähän lisää? Tunnen kateutta niille, joille raskaudet alkavat nopeasti ja kaikki menee aina hyvin. Niille, joilla raskaudet alkavat vahingossa, lapsi ei ehkä ole edes toivottu eikä sitä haluta syntymänkään jälkeen mutta niin he sen vaan saavat. Mistä keskenmeno johtui? Teinkö itse jotain, olisinko voinut välttää sen? Onko kaikki vaan huonoa tuuria?

Tälläistä elämä vaan on. Onneksi keskenmeno tuli näinkin varhaisessa vaiheessa eikä myöhemmin (vaikka lääkärin mukaan silti oudossa kohtaa, yleensä se tulee jo tätä aikaisemmin tai vasta viikkojen 12 paikkeilla). Laskujen mukaan viikkoja oli kertynyt jotain 6-7 paikkeille, en tarkkaan muista. No, nyt jatketaan samasta tilanteesta missä oltiin vajaa pari kuukautta sitten. Eli ovulaatiota taas metsästämään, kunhan ne kuukautiset sieltä taas toivottavasti heti pian alkaisivat rullata.

Kun pelot käyvät toteen

Tunne oli ollut hyvin vahva jo pari päivää ennen lääkärin lausuntaa, joten shokkina se ei enää siinä kohtaa tullut kun hän ultrassa totesi kohdun tyhjentyneen kokonaan. Olin siihen jo ehtinyt henkisesti valmistautua ja tirauttaa kyyneleet. Näin meille kaiken tämän jälkeen kävi.

Raskausoireet ovat hävinneet jo lähes kokonaan; ei kiljuvaa nälkää, ei superkipeitä turvonneita rintoja, ei mahan turvotusta, ei sitä jännän ihanaa tunnetta vatsassa... Jos jotain hyvää koitetaan tässä vaiheessa miettiä, en todennäköisesti tarvitse sairaalareissua enkä kaavintaa ja voimme alkaa yrittää lasta taas heti kuukautisten tultua. Eihän taas tarvitse odottaa lähemmäs vuotta uutta mahdollisuutta, eihän?

Pelon tunteita

Tänään on ollut todella pelottavat fiilikset. Kaikki saattaa olla ihan hyvin, mutta toisaalta myös aivan päinvastoin. Joskus viikko sitten ilmestyi ensimmäisen kerran pieniä verisiä tuhruja. Verta on tullut päivä päivältä hieman enemmän, tänään jo suht menkkamaisesti. Alkuun en ollut kovin huolissani, ymmärsin että verivuodot ovat yllättävänkin yleisiä alkuraskaudessa. Tänään vuodon lisäksi kärsein töissä vähän tukalista kuukautismaisista alavatsan kivuista. Kivut onneksi helpottivat kun pääsin kotiin, edelleen jonkin verran kipuilua kuitenkin on. Kuitenkin tänään mieleni on vallannut hirveän vahva pelko keskenmenosta, koska huomasin vuodon seassa erikoisia klönttejä. Luojan kiitos ensimmäinen sovittu neuvolakäynti on jo ylihuomenna. Jos keskenmeno on tullut, ei sille kukaan mitään mahda, mutta toivottavasti neuvolassa jotain selviäisi... Keskenmeno olisi aika kova paikka itselleni, niin toivottu ja odotettu tämä lapsi on. Pelkään, että minulle sanotaan vain että ei auta kun odottaa ja katsoa, ja joskus kuukauden päästä ensimmäisessä ultrassa löytyy kuollut alkio, mikäli kaikki ei lähiaikoina tulisi itsestään ulos... Miksi sitä aina täytyy pelätä pahinta. No, toivotaan että vuoto ei tästä lisäänny vaan loppuisi, ja oireet jatkuisi normaalisti ja saisi niitä tulla lisääkin! Kunpa meidän pieni ihmeemme voisi hyvin <3

Uusia oireita

Viime päivinä nälkä on ollut ihan valtava, ihan koko ajan. Jos oikein tuhdin annoksen syön, kestää kylläisyyden tunne hetken mutta viimeistään tunnin päästä tekee taas mieli syödä kunnolla. Tänään aloitin aamupuurolla ja appelsiinilla, vartin päästä näistä totesin että pakko syödä lisää ja söin vielä leipää. Sen jälkeen jatkoin vain vedellä vaikka koko ajan mieli tekikin syödä kunnon ruokaa. Näistä parin tunnin jälkeen tein kasvismunakkaan, mutta se ei helpottanut nälkäistä oloa yhtään! Ja se on kyllä varmaa, että jos tässä vaiheessa jo alkaa syödä kuin hevonen niin kiloja kertyy varmasti liikaa.

Jostain hiljattain luin, että vain noin 300 kalorin lisäannos / päivä riittää hyvin, jossei harrasta liikuntaa. Se ei ole itse asiassa kovin paljoa, joten yritän tsempata ja syödä suht normaaleja määriä. Hitto kun tekee nytkin mieli ruokaa x| Mutta toivotaan, ettei koko raskausaika jatku samanlaisena....

Lisäriesaksi on tulleet myös tihentyneet vessakäynnit. Välillä vessassa saa käydä vartinkin välein. Viime öinä olen vessassa rampannut noin 3-4 kertaa, voisi olla pahempikin.

"Kolme päivää ilman tavallista kosmetiikkaa: dramaattinen vaikutus"

Näin kuuluu Iltalehden artikkelin otsikko. Artikkelin tutkimuksessa teinien virtsasta mitattiin kemikaalien määrää ensin heidän käyttäessään normaaleja meikkejä ym. kemikaaleja sisältäviä tuotteita ja sitten heidän oltuaan kolme päivää ilman kemikaalipitoisia tuotteita. Kemikaaleja löytyi jopa 45 % vähemmän jälkimmäisessä testissä. Vaikka tiesin että kemikaalit kertyvät kehoon ja olen lukenut esimerkiksi ammatikseen kosmetiikan parissa työskennelleen henkilön saaneen myrkytystilan kemikaalien takia, niin en ollut vielä törmännyt varsinaiseen tutkimukseen aiheesta. Artikkelin lopussa on myös hyvä ja tärkeä pointti, että pakkausseloste ei välttämättä ole koko totuus ja ftalaatit voivat piilotella tuotteen tuoksuaineissa. Joten, edelleen olen erittäin iloinen että olen siirtynyt luonnollisia aineita sisältäviin tuotteisiin ja niistä tuotteista joista toisinaan käytän tavallisia versioita (hiuslakka, deodorantti) olenkin aina valinnut hajusteettomat ja mahdollisimman paljon kaikesta ylimääräisestä riisutut versiot.

Tässä vielä artikkelin koko teksti:

"
Jo kolmen päivän tauko tavallisen kosmetiikan käytössä pudotti dramaattisesti teinityttöjen kehon kemikaalikuormitusta.

Esimerkiksi antibakteerissa saippuoissa, body lotioneissa ja tuoksuissa käytetään kemikaaleja, joiden kaikkia vaikutuksia ihmiseen ei lainkaan tunneta. Aiempien tutkimusten mukaan tällaiset kemikaalit voivat nostaa muun muassa syöpäriskiä tai aikaistaa vaihdevuosien alkamista.

University of Californian tutkimuksessa sata teinityttöä jätti normaalisti käyttämänsä meikit ja muut normaalisti käyttämänsä tuotteet pois kolmeksi päiväksi. Sen sijaan he ottivat käyttöön tuotteita, joissa ei ollut ftalaatteja, triklosaania, parabeeneja ja oxybentsonia. Mainitut aineet kuuluvat niin sanottuihin hormonihäiritsijöihin.

Kolmen päivän jälkeen havaittiin, että testaajien virtsanäytteissä oli näitä kemikaaleja 25 - 45 prosenttia vähemmän kuin ennen testiä. Tutkijat hämmästyivät pudotuksen suuruutta.
Teini-ikäiset valittiin testiryhmään siksi, että he käyttävät keskimäärin enemmän meikkejä ja hygieniatuotteita kuin aikuiset.

Sekin on merkittävää, että teini-ikäisten keho on vasta kehittymässä, joten kemikaaleilla voi olla suhteellisesti isompi merkitys kuin aikuisille. Kaiken kaikkiaan kemikaalien mahdolliset vaikutukset ovat vielä suurelta osin tutkimatonta viidakkoa.

Tutkijat huomauttavat, että vaikka tuotteen pakkausselosteessa esimerkiksi lukee, että se ei sisällä flataatteja, tämä ei ole koko totuus. Tuotteen ftalaatit voivat piilotella tuotteen tuoksuaineissa.
Lähde: Time " 

Alkuperäinen uutinen Iltalehden sivuilla