Nyt on nuppi mennyt ihan sekaisin raskausviikoista ja huomasin tällä viikolla kirjottaneeni jo 18. raskausviikosta vaikka vasta 17. oli menossa :O Eli viime postaukseen tein pienet muokkaukset oikeista raskausviikoista. Tänään vasta alkoi siis 18. raskausviikko.
En millään jaksaisi odottaa seuraavaa ultraa, jotta saisi tietää odotetaanko pientä prinsessaa vai prinssiä! Lastentarvikeliikkeet ja kirpputorit ovat alkaneet houkutella ihan järjettömästi, mutta vielä olen pysynyt housuissani niiden suhteen (kirjaimellisesti housuissani en ole niinkään pysynyt, kävin ostamassa nimittäin mammahousut ja AH miten mukavilta ne vyötäröltä tuntuvat!). Tuskin maltan kirppareilta ainakaan pysyä poissa enää kauaa, joten nähtäväksi jää tuleeko ensimmäiset hankinnat tehtyä jo ennen tuota ultraa. Voihan sitä löytää jotain kivaa sukupuolineutraalia :)
Palailen taas uusien masukuvien kera lähipäivinä, nyt tuntuu että on pieni kumpukin pulpahtanut esille! Omasta mielestä masu jo näkyy mutta mies sanoo että eipä sitä kyllä oikein huomaa, vaikka kireä paitakin on päällä... Eli jossei oma mies vauvamasua huomaa niin ei varmasti kukaan ulkopuolinenkaan vielä, vaikka itsestä aina välillä tuntuu että ihmiset vilkuilee mahaani. Luulotautia vissiin. Omasta mielestäni ainakin olen jo saanut pienen söpön vauvamasun :D
head
sunnuntai 14. elokuuta 2016
tiistai 9. elokuuta 2016
Rv 16 ja töissä jaksamisesta
Seitsemästoista viikko pamahti pari päivää sitten käyntiin :) Nyt on jokseenkin seesteinen kausi menossa, pahimmat oireet kun on ainakin toistaiseksi helpottanut ja oikeastaan vain odotellaan seuraavaa ultraa joka on kolmen viikon päästä. Siellä pitäisi selvitä saadaanko tyttö vai poika, iiks! Sitten alkaakin varmaan vauvashoppailut :D Vielä olen saanut itseni hillittyä, vaikka suloiset pienet asusteet ja tavarat houkuttelee. Mutta on se kivempi shoppailla sitten kun tietää ostaako tytölle vai pojalle. Itseasiassa ensimmäinen vauvatarvike saapui viikonloppuna kotiin, kun saatiin tuttavilta turvaistuin autoon.
Tällä hetkellä ainoa elämää häiritsevä asia on jäätävä niskahartiakipu ja sitä seuraava päänsärky. Nämä alkoivat heti kun viikko sitten palasin lomalta töihin ja päänsärky yltyy joka päivä varsinkin töissä inhottavaksi. Särkylääkettäkään ei viitsisi joka päivä ottaa, eikä sekään paljoa auttanut kun yksi päivä sitä otin. Koitan hieroa ja jumpata muttei mikään tunnu auttavan :(
Nyt olen vihdoin kertonut töissä esimiehillekin raskaudestani. Neljän kuukauden päästä pitäisi jäädä sitten äitiyslomallekin! Vähän kyselin jo miten raskaana olevat yleensä meillä töissä ovat jaksaneet niin kuulemma huonosti loppuajasta ja monet jääneet sairauslomalle jo ennen äitiyslomaa. Kuulemma varsinkaan selkä ei meinaa kestää ja muutenkin paikat kipeytyvät. Työ on fyysisesti aika raskasta, paljon pitää nostella painavia tavaroita ja aina kova kiire joten ergonomiaan ei vaan ehdi kiinnittää huomiota. Monta hommaa on ihan mahdoton tehdä ergonomisesti, työasennot vaan ovat huonoja piste. Ihan p******** mutta minkäs teet.
Itselläni alkoi selkä kipeytyä reilu vuosi sitten töissä, välillä tosi kipeä työpäivän jälkeen mutta paranee nopsaan seuraavaksi päiväksi. Vasta nyt neuvolassa mainitsin asiasta ja epäiltiin että se on iskias, koska kipu on toisella puolella alaselässä/pakarassa ja säteilee jalkaan. Tämä saattaa pahentua nyt raskauden aikana, tai sitten ei. Aika näyttää. Nyt olen myös huomannut että vatsaani sattuu joka päivä töissä, vauhti vaan on liian kova mutta ei sitä oikein osaa hidastaa kun hommat pitäis kuitenkin saada tehtyä. Pitäisi varmaan tuostakin kysyä neuvolasta, että missä se raja pitäisi mennä että oikeasti ottaa rauhallisemmin. Nyt on tietty tuo ihana päänsärky myös töissä kaverina. Sinänsä töissä oli paljon rankempaa raskauden alkuvaiheessa kun väsymys oli niin valtava että oli ihan tuskaa vaan olla paikallaankin. Nyt lähinnä huolettaa, että eihän vauva kärsi kovasta tahdista.
Vatsa kasvaa hitaasti mutta varmasti. Ei todellakaan pelkoa, että joku vatsani perusteella vielä tajuaa että olen raskaana. Täytenä yllätyksenä töissäkin kaikille joille kerroin tuli, vaikka työvaatteet aika tyköistuvat ovatkin. Luulen kuitenkin että pakko mennä mammahousuostoksille tällä viikolla :O Ainoastaan yhdet tyköistuvat housuni mahtuvat mukavasti päälleni (muut ahdistaa vyötäröltä), enkä haluaisi niitä töissä pilata. Enkä haluaisi missään lötköhousuissakaan töissä olla. Henkkamaukalta voisi jotku kivat edulliset peruspökät löytyä.
Tällä hetkellä ainoa elämää häiritsevä asia on jäätävä niskahartiakipu ja sitä seuraava päänsärky. Nämä alkoivat heti kun viikko sitten palasin lomalta töihin ja päänsärky yltyy joka päivä varsinkin töissä inhottavaksi. Särkylääkettäkään ei viitsisi joka päivä ottaa, eikä sekään paljoa auttanut kun yksi päivä sitä otin. Koitan hieroa ja jumpata muttei mikään tunnu auttavan :(
Nyt olen vihdoin kertonut töissä esimiehillekin raskaudestani. Neljän kuukauden päästä pitäisi jäädä sitten äitiyslomallekin! Vähän kyselin jo miten raskaana olevat yleensä meillä töissä ovat jaksaneet niin kuulemma huonosti loppuajasta ja monet jääneet sairauslomalle jo ennen äitiyslomaa. Kuulemma varsinkaan selkä ei meinaa kestää ja muutenkin paikat kipeytyvät. Työ on fyysisesti aika raskasta, paljon pitää nostella painavia tavaroita ja aina kova kiire joten ergonomiaan ei vaan ehdi kiinnittää huomiota. Monta hommaa on ihan mahdoton tehdä ergonomisesti, työasennot vaan ovat huonoja piste. Ihan p******** mutta minkäs teet.
Itselläni alkoi selkä kipeytyä reilu vuosi sitten töissä, välillä tosi kipeä työpäivän jälkeen mutta paranee nopsaan seuraavaksi päiväksi. Vasta nyt neuvolassa mainitsin asiasta ja epäiltiin että se on iskias, koska kipu on toisella puolella alaselässä/pakarassa ja säteilee jalkaan. Tämä saattaa pahentua nyt raskauden aikana, tai sitten ei. Aika näyttää. Nyt olen myös huomannut että vatsaani sattuu joka päivä töissä, vauhti vaan on liian kova mutta ei sitä oikein osaa hidastaa kun hommat pitäis kuitenkin saada tehtyä. Pitäisi varmaan tuostakin kysyä neuvolasta, että missä se raja pitäisi mennä että oikeasti ottaa rauhallisemmin. Nyt on tietty tuo ihana päänsärky myös töissä kaverina. Sinänsä töissä oli paljon rankempaa raskauden alkuvaiheessa kun väsymys oli niin valtava että oli ihan tuskaa vaan olla paikallaankin. Nyt lähinnä huolettaa, että eihän vauva kärsi kovasta tahdista.
Vatsa kasvaa hitaasti mutta varmasti. Ei todellakaan pelkoa, että joku vatsani perusteella vielä tajuaa että olen raskaana. Täytenä yllätyksenä töissäkin kaikille joille kerroin tuli, vaikka työvaatteet aika tyköistuvat ovatkin. Luulen kuitenkin että pakko mennä mammahousuostoksille tällä viikolla :O Ainoastaan yhdet tyköistuvat housuni mahtuvat mukavasti päälleni (muut ahdistaa vyötäröltä), enkä haluaisi niitä töissä pilata. Enkä haluaisi missään lötköhousuissakaan töissä olla. Henkkamaukalta voisi jotku kivat edulliset peruspökät löytyä.
| Rv 16 + 1 |
keskiviikko 3. elokuuta 2016
Ensimmäinen kolmannes oli mielestäni...
...raskas, erittäin raskas. :D
Lyijynraskas olo.
Raastava väsymys.
Krapulainen olo 24/7.
Ensimmäiset viikot menivät pelonsekaisin ja epäuskoisin fiiliksin. Pikkuhiljaa mörkö keskenmenosta alkoi siirtyä taka-alalle ja iloiset tunteet saivat enemmän tilaa. Samaan aikaan olo huononi ja alkoi oksentelu. Olotila romahti heti jossei ruokaa saanut kahden tunnin välein. Nälkä iski yhtäkkiä ja todella voimakkaana. Raskas, saamaton olo jatkui koko kolmanneksen läpi. Arjen perushommat jäivät täysin; kukat meinasivat kuolla kun en jaksanut niitä kastella, kämppä oli ihan räjähtänyt kun en jaksanut siivota, kaikki jäi ihan retuperälle. Kosmetiikan hajut alkoivat ottaa nenään ja meikkien ja puhdistusaineden käyttö alkoi ällöttää. Naama ja olkapäiden seutu alkoi kukkia finneistä heti alkuviikkoina.
Sitä koitti ajatella positiivisesti, että olen raskaana ja tämä on ihanaa, mutta samaan aikaan mietti miten hirveää tämä on ja tämä samako pitäisi jaksaa joka raskauden kohdalla.
Nyt ensimmäinen kolmannes on ohitettu, eletään siis raskausviikolla 15. Elämä on taas alkanut voittaa, tunnen oloni energisemmäksi ja jatkuva pahoinvointi on jäänyt pois. Tänäkin aamuna oksensin, mutta olo ei ollut yhtään huono, oksennus vaan tuli. Nenä on entisestään herkistynyt ja toisinaan haistan toisten ihmisten parfyymit ja deodorantit jo kaukaa ja nämä hajut etovat. Finnit jatkavat edelleen kukoistustaan. Mutta fiilikset ovat kaikinpuolin hyvät, on ihanaa olla raskaana, ihana saada vauva, elämä on ihanaa!
Lyijynraskas olo.
Raastava väsymys.
Krapulainen olo 24/7.
Ensimmäiset viikot menivät pelonsekaisin ja epäuskoisin fiiliksin. Pikkuhiljaa mörkö keskenmenosta alkoi siirtyä taka-alalle ja iloiset tunteet saivat enemmän tilaa. Samaan aikaan olo huononi ja alkoi oksentelu. Olotila romahti heti jossei ruokaa saanut kahden tunnin välein. Nälkä iski yhtäkkiä ja todella voimakkaana. Raskas, saamaton olo jatkui koko kolmanneksen läpi. Arjen perushommat jäivät täysin; kukat meinasivat kuolla kun en jaksanut niitä kastella, kämppä oli ihan räjähtänyt kun en jaksanut siivota, kaikki jäi ihan retuperälle. Kosmetiikan hajut alkoivat ottaa nenään ja meikkien ja puhdistusaineden käyttö alkoi ällöttää. Naama ja olkapäiden seutu alkoi kukkia finneistä heti alkuviikkoina.
Sitä koitti ajatella positiivisesti, että olen raskaana ja tämä on ihanaa, mutta samaan aikaan mietti miten hirveää tämä on ja tämä samako pitäisi jaksaa joka raskauden kohdalla.
Nyt ensimmäinen kolmannes on ohitettu, eletään siis raskausviikolla 15. Elämä on taas alkanut voittaa, tunnen oloni energisemmäksi ja jatkuva pahoinvointi on jäänyt pois. Tänäkin aamuna oksensin, mutta olo ei ollut yhtään huono, oksennus vaan tuli. Nenä on entisestään herkistynyt ja toisinaan haistan toisten ihmisten parfyymit ja deodorantit jo kaukaa ja nämä hajut etovat. Finnit jatkavat edelleen kukoistustaan. Mutta fiilikset ovat kaikinpuolin hyvät, on ihanaa olla raskaana, ihana saada vauva, elämä on ihanaa!
tiistai 2. elokuuta 2016
Rv 15, toinen neuvolakäynti
Täällä taas useamman viikon tauon jälkeen! Lomareissu meni ihanasti, vajaa viikko sitten kotiuduttiin sieltä. Lähtöpäivänä vielä oksensin, mutta reissun aikana en lähes yhtään! Ainoastaan toiseksi viimeisenä päivänä käytiin venereissulla merellä ja pahoinvointi yltyi sen verran että oksennus lensi. Myös seuraavana päivänä eli lähtöpäivänä oksensin useamman kerran, en tiedä yllyttikö se merisairaus oksentelun taas hetkeksi niin kovin käyntiin. Muuten oloni oli ihan hyvä, jännä miten voi oksettaa vaikka olo ei oikeastaan ole muuten pahoinvoiva. Toki olo oli edelleen monesti vähän hönttä ja tuli pahoinvoivia hetkiä, mutta selvä muutos ja aiempaan.
Toinen neuvola oli heti kotiinpaluun jälkeen viisi päivää sitten. Käynti oli yllättävän nopea. Kerrattiin ultrassa saatuja tuloksia, ja verikokeiden tuloksetkit olivat erittäin hyvät eli kaikesta päätellen terve lapsi tulossa. Verenpaine ja paino taas mitattiin, lisäksi lääkäri teki sisätutkimuksen ja kuunneltiin sydänäänet. Ihana höyryjuna siellä puksutteli :D Syke oli jossain 140 paikkeilla. Käly kovin povailee meille tyttövauvaa sykkeen ja pahoinvointini vuoksi, nähtäväksi jää :) Hän onkin alusta asti sanonut että meidän pitää tehdä ne tyttövauvat, koska heillä on vaan poikia.
Hemoglobiini oli edelliskerralla mitattuna ollut 116, eli vielä ihan ok mutta olisin sen toivonut olevan parempi. Nyt sitten olen hamstrannut kaappeihin kaikkea rautapitoista ruokaa, koska mielummin haluaisin saada rautani ravinnosta kuin pillerikuurista. Rautaa pitäisi kyllä saada päivittäin niin älytön määrä, että todennäköisesti silti joudun kuurille jossain vaiheessa, mutta yritetään nyt kuitenkin.
Viime kuukausina olen huomannut muutamina päivinä pienen määrän verenvuotoa, mutta onneksi ei ole ollut mitään vakavaa. Ensimmäisellä kerralla huomasin kirkasta verta valkovuoden seassa muutaman päivänä, mutta ensimmäisen ultra oli onneksi juuri tulossa ja siellähän kaikki oli hyvin. Toinen kerta oli nyt lomareissulla, vuodon seassa oli hyvin tummaa ja rusehtavaa verta. Onneksi neuvola oli heti kotiintultuamme ja sai varmistettua kaiken olevan taas hyvin. Aina näitä pelästyy, mutta vuodot oli kyllä niin pieniä ja lyhytaikaisia etten niitä suuresti panikoinut. Nyt lääkärintutkimuksessa selvisi syykin tähän pieneen vuotoon. Äitiyskorttiini lääkäri oli virallisella termillä merkinnyt "portiossa ektopiaa". Ilmeisesti siis kohdun limakalvoa on myös kohdun ulkopuolella, emättimen puolella, ja tämä limakalvo on hieman herkkää verenvuodolle. Onpa hyvä tietää mistä nuo pienet vuodot johtuvat!
Aika on yhtäkkiä pyrähtänyt eteenpäin oikein kunnolla, nyt on oikeasti jo 16. raskausviikko eli neljä kuukautta tulee täyteen! :) Toisaalta vielä viikko sitten tuskailin miehelle, että tuntuu kuin olisin jo ikuisuuden ollut raskaana ja vielä toinen ikuisuus että lapsi syntyy. Ei sitä oikein ole tullut ajatelleeksi ennen, että raskaus on oikeasti todella todella pitkä aika. Nyt ollaan jo uskallettu kertoa useimmille ystäville ja sukulaisillekin tulevasta perheenlisäyksestä :) Töissä en vielä ole asiaa maininnut, mutta aion kertoa esimiehille ihan näinä päivinä/viikkoina. Luulisi että tuo maha muutenkin alkaa kohta näkyä.
Neljä kuukautta tulee täyteen, masusta ristiriitaiset fiilikset :D Jotenkin ärsyttävä vaihe kun olo on paksu, omat pöksyt ei mene kiinni, masu ei silti todellakaan ole vielä ihana vauvamasu vaan turvonnut pömppis eli näyttää kuin olisin vaan syönyt liikaa. Lomalla oli ihan hirmuinen turvotus, ja iltaturvotuksen kanssa tuntui että maha alkoi jo muistuttaa pientä vauvakumpua. Lomaturvotus on nyt helpottanut, ja iltaisin tulee taas se perus pieni alamahan pömppis. Loppuun siis vielä masukuva, pistetään vertailukohteeksi rv 7 otettu kuva, että huomaa jotain muutostakin:
Toinen neuvola oli heti kotiinpaluun jälkeen viisi päivää sitten. Käynti oli yllättävän nopea. Kerrattiin ultrassa saatuja tuloksia, ja verikokeiden tuloksetkit olivat erittäin hyvät eli kaikesta päätellen terve lapsi tulossa. Verenpaine ja paino taas mitattiin, lisäksi lääkäri teki sisätutkimuksen ja kuunneltiin sydänäänet. Ihana höyryjuna siellä puksutteli :D Syke oli jossain 140 paikkeilla. Käly kovin povailee meille tyttövauvaa sykkeen ja pahoinvointini vuoksi, nähtäväksi jää :) Hän onkin alusta asti sanonut että meidän pitää tehdä ne tyttövauvat, koska heillä on vaan poikia.
Hemoglobiini oli edelliskerralla mitattuna ollut 116, eli vielä ihan ok mutta olisin sen toivonut olevan parempi. Nyt sitten olen hamstrannut kaappeihin kaikkea rautapitoista ruokaa, koska mielummin haluaisin saada rautani ravinnosta kuin pillerikuurista. Rautaa pitäisi kyllä saada päivittäin niin älytön määrä, että todennäköisesti silti joudun kuurille jossain vaiheessa, mutta yritetään nyt kuitenkin.
Viime kuukausina olen huomannut muutamina päivinä pienen määrän verenvuotoa, mutta onneksi ei ole ollut mitään vakavaa. Ensimmäisellä kerralla huomasin kirkasta verta valkovuoden seassa muutaman päivänä, mutta ensimmäisen ultra oli onneksi juuri tulossa ja siellähän kaikki oli hyvin. Toinen kerta oli nyt lomareissulla, vuodon seassa oli hyvin tummaa ja rusehtavaa verta. Onneksi neuvola oli heti kotiintultuamme ja sai varmistettua kaiken olevan taas hyvin. Aina näitä pelästyy, mutta vuodot oli kyllä niin pieniä ja lyhytaikaisia etten niitä suuresti panikoinut. Nyt lääkärintutkimuksessa selvisi syykin tähän pieneen vuotoon. Äitiyskorttiini lääkäri oli virallisella termillä merkinnyt "portiossa ektopiaa". Ilmeisesti siis kohdun limakalvoa on myös kohdun ulkopuolella, emättimen puolella, ja tämä limakalvo on hieman herkkää verenvuodolle. Onpa hyvä tietää mistä nuo pienet vuodot johtuvat!
Aika on yhtäkkiä pyrähtänyt eteenpäin oikein kunnolla, nyt on oikeasti jo 16. raskausviikko eli neljä kuukautta tulee täyteen! :) Toisaalta vielä viikko sitten tuskailin miehelle, että tuntuu kuin olisin jo ikuisuuden ollut raskaana ja vielä toinen ikuisuus että lapsi syntyy. Ei sitä oikein ole tullut ajatelleeksi ennen, että raskaus on oikeasti todella todella pitkä aika. Nyt ollaan jo uskallettu kertoa useimmille ystäville ja sukulaisillekin tulevasta perheenlisäyksestä :) Töissä en vielä ole asiaa maininnut, mutta aion kertoa esimiehille ihan näinä päivinä/viikkoina. Luulisi että tuo maha muutenkin alkaa kohta näkyä.
Neljä kuukautta tulee täyteen, masusta ristiriitaiset fiilikset :D Jotenkin ärsyttävä vaihe kun olo on paksu, omat pöksyt ei mene kiinni, masu ei silti todellakaan ole vielä ihana vauvamasu vaan turvonnut pömppis eli näyttää kuin olisin vaan syönyt liikaa. Lomalla oli ihan hirmuinen turvotus, ja iltaturvotuksen kanssa tuntui että maha alkoi jo muistuttaa pientä vauvakumpua. Lomaturvotus on nyt helpottanut, ja iltaisin tulee taas se perus pieni alamahan pömppis. Loppuun siis vielä masukuva, pistetään vertailukohteeksi rv 7 otettu kuva, että huomaa jotain muutostakin:
| Masu rv 15 (+2) |
| Masu rv 7 |
perjantai 8. heinäkuuta 2016
Ensimmäinen ultra!
Tällä viikolla oli vihdosta viimein ensimmäinen ultra! Ultraan mennessä viikkoja oli kertynyt 11+3. Kyllä viimeiset päivät sitä odotellessa tuntuivat niiiin pitkiltä. Oli se aika uskomatonta, kun näytölle heti pamahti vilkkaasti liikkuva pieni ihme <3 Alkuun olo oli hämmästynytkin, että siellä se oikeasti on ja kasvaa. Nyt oikeasti tietää että kaikki on hyvin ja vauva köllöttelee tyytyväisenä masussa. Tällä kertaa meille ihan oikeasti on tulossa vauva!
Pieni sydän hakkasi rinnassa, nenu keskellä päätä, jalat ja pienet varpaat heiluivat kovasti ja kädet kävivät. Kaikki vaikutti olevan hyvin. Niskaturvotuslukema oli pieni, toki vielä odotellaan verikokeen tulokset myös. Istukka on kuulemma edessä ja voi olla etten tunne vauvan liikkeitä niin helposti tai ainakaan kovin aikaisin. Laskettu aika pysyy samoissa, tarkat raskauspäivät mitan perusteella heitti kahdella alkuperäisestä lasketusta.
Fiilis on nyt kyllä aika erilainen kun on päässyt näkemään pikkuisen masussa heilumassa. Kuten mieskin totesi, nyt vauva on paljon konkreettisempi kuin tähän asti. Nyt pitäisi malttaa odottaa pari kuukautta että pääsee taas näkemään pikkuisen! Kyllä ultraääni vaan on mahtava keksintö... Ihanissa tunnelmissa siis eteenpäin :) Ensi viikolla lähdetäänkin pariksi viikoksi kesälomareissuun miehen (ja vauvan xD) kanssa ja on kyllä ihana lähteä nyt kun tietää kaiken olevan hyvin <3 Toivotaan ettei enää tule mitään ikäviä yllätyksiä, helpottaa ainakin että ensimmäinen kolmannes alkaa olla ohi!
Pieni sydän hakkasi rinnassa, nenu keskellä päätä, jalat ja pienet varpaat heiluivat kovasti ja kädet kävivät. Kaikki vaikutti olevan hyvin. Niskaturvotuslukema oli pieni, toki vielä odotellaan verikokeen tulokset myös. Istukka on kuulemma edessä ja voi olla etten tunne vauvan liikkeitä niin helposti tai ainakaan kovin aikaisin. Laskettu aika pysyy samoissa, tarkat raskauspäivät mitan perusteella heitti kahdella alkuperäisestä lasketusta.
Fiilis on nyt kyllä aika erilainen kun on päässyt näkemään pikkuisen masussa heilumassa. Kuten mieskin totesi, nyt vauva on paljon konkreettisempi kuin tähän asti. Nyt pitäisi malttaa odottaa pari kuukautta että pääsee taas näkemään pikkuisen! Kyllä ultraääni vaan on mahtava keksintö... Ihanissa tunnelmissa siis eteenpäin :) Ensi viikolla lähdetäänkin pariksi viikoksi kesälomareissuun miehen (ja vauvan xD) kanssa ja on kyllä ihana lähteä nyt kun tietää kaiken olevan hyvin <3 Toivotaan ettei enää tule mitään ikäviä yllätyksiä, helpottaa ainakin että ensimmäinen kolmannes alkaa olla ohi!
tiistai 28. kesäkuuta 2016
Rv 10
Raskausviikko kymmenen alkoi ja maha litistyi olemattomiin. Turvotus paheni viikko viikolta ja edellisenä viikkona se ei jäänyt pelkkään iltaturvotukseen vaan maha pömpötti jo heti aamusta. Ajattelin jo ettei siitä enää ole paluuta mutta niin vain kävi että yhtäkkiä turvotus hävisi ja pari päivää masu oli littana kuin pannukakku, edes iltaisin ei turvonnut palloksi. Tänään on taas pienenpientä turvotusta havaittavissa, mutta aika heikkoa viime aikoihin verrattuna.
Olen hieman kahden vaiheilla haluaisinko mahan jo pullahtavan esiin vai en. Toisaalta sitä niin odottaa uusia vaiheita ja sitä että oikea vauvamasu alkaa näkyä. Toisaalta haaveilen pienestä ja söpöstä vauvamasusta raskauden loppuun asti. Eipä sillä väliä ole mitä toivon, masun kanssa käy niin kuin käy :D Jotenkin kuitenkin tuntuu, että raskauden näkymistä saadaan vielä odotella kauan.
Ensimmäiseen ultraan on enää reilu viikko ja fiilikset vaihtelevat laidasta laitaan. Luonnollistahan se on että ultran lähestyessä alkaa pelottaa ettei kaikki olekaan hyvin, varsinkin keskenmenon kokeneena. Lisäksi viime aikoina minulla on ollut outoja vatsakipuja, varsinkin öisin vatsaan sattuu ja välillä tulee aaltomaisia kipuja. Lisäksi pari kertaa valkovuodon seassa on selkeästi ollut hieman verta, todella vähän mutta kuitenkin. Kaikki tälläiset saa olon varpailleen, mutta yritän nyt rauhassa odotella ensimmäiseen ultraan saakka.
Olo on ollut huomattavasti reippaampi varsinkin viime viikon, vaikka toisaalta pahoinvointi on pahentunut ja olen alkanut oksentamaan kerran päivässä. Hassua, luulin että olo alkaisi tässä vaiheessa jo ennemmin helpottaa ja että säästyin kokonaan oksennusvaiheelta mutta näin siinä sitten kävi. Mutta pääasia että valtava väsymys ja lyijynraskas olo on poissa ja mieluummmin näinpäin kun ettei olisi ollenkaan pahoinvointia mutta se voimaton ja saamaton olo!
Olen hieman kahden vaiheilla haluaisinko mahan jo pullahtavan esiin vai en. Toisaalta sitä niin odottaa uusia vaiheita ja sitä että oikea vauvamasu alkaa näkyä. Toisaalta haaveilen pienestä ja söpöstä vauvamasusta raskauden loppuun asti. Eipä sillä väliä ole mitä toivon, masun kanssa käy niin kuin käy :D Jotenkin kuitenkin tuntuu, että raskauden näkymistä saadaan vielä odotella kauan.
Ensimmäiseen ultraan on enää reilu viikko ja fiilikset vaihtelevat laidasta laitaan. Luonnollistahan se on että ultran lähestyessä alkaa pelottaa ettei kaikki olekaan hyvin, varsinkin keskenmenon kokeneena. Lisäksi viime aikoina minulla on ollut outoja vatsakipuja, varsinkin öisin vatsaan sattuu ja välillä tulee aaltomaisia kipuja. Lisäksi pari kertaa valkovuodon seassa on selkeästi ollut hieman verta, todella vähän mutta kuitenkin. Kaikki tälläiset saa olon varpailleen, mutta yritän nyt rauhassa odotella ensimmäiseen ultraan saakka.
Olo on ollut huomattavasti reippaampi varsinkin viime viikon, vaikka toisaalta pahoinvointi on pahentunut ja olen alkanut oksentamaan kerran päivässä. Hassua, luulin että olo alkaisi tässä vaiheessa jo ennemmin helpottaa ja että säästyin kokonaan oksennusvaiheelta mutta näin siinä sitten kävi. Mutta pääasia että valtava väsymys ja lyijynraskas olo on poissa ja mieluummmin näinpäin kun ettei olisi ollenkaan pahoinvointia mutta se voimaton ja saamaton olo!
| Vanhempi kuva ajalta rv 7 |
| Tämänhetkistä kuvaa eli rv 10 (+2) |
| Haha, ja viime viikolta jalkapallon niellaisseena xD onneks tämä alamasun pömppis jäi pois |
perjantai 17. kesäkuuta 2016
Rv 8
Nyt tosiaan yhdeksäs (ei kahdeksas niinkuin ensin kirjoitin :D) raskausviikko menossa, tarkalleen 8+5. Pari viime päivää olo oli todella huono, pienestä krapulasta siirryttiin kaameaan kankkuseen. Mutta hei, PALJON huonomminkin voisi olla, en ole oksentanut kertaakaan, vaikka pari kertaa lähellä on jo ollut. Ja tänään on ollut pitkästä aikaa tosi hyvä fiilis! Huono ja heikko olo oli vain aamulla ja aina kun syömisestä on päässyt kulumaan pari tuntia, mutta muuten melkeinpä normaali! Olen niiiiin iloinen, jos tämä alkaisi vaikka jo helpottaa, nimittäin kaikki arjen pikkuhommatkin on tuntuneet niin ylivoimaisilta monta viikkoa, kuten pyykinpesu ja tiskien hoito.
Fyysinen nälkä on tosiaan käynyt viime aikoina aggressiivisemmaksi, viimeistään pari tuntia ruokailusta maha huutaa brutaalisti tyhjyyttään ja olo romahtaa heti. Töissä tämä on käynyt hieman ongelmalliseksi, kun ei kauaa jaksa työskennellä kun energiat on taas ihan nollissa ja huono olo. Normaalisti pystyn olemaan vaikka koko päivän syömättä ilman sen kummempia ongelmia, joten muutos entiseen on suuri.
Olen taas aloittanu liikkumisen, joskin huomattavasti rauhallisemmin kuin ennen. Lainasin kirjastosta Fit Mama -DVD:n, josta olenkin tykännyt ja sen tahtiin aion liikkua mahdollisesti läpi raskauden. Tähän reilun tunnin kuntoharjoitteluun kuuluu kevyt salsa dance, jooga, synnytysvalmennus (jossa siis kehitetään synnytyksessä tarvittavia lihaksia) sekä venyttely ja rentoutus. Tykkään! Sopivan rauhallinen, ei ainakan pelota yhtään tehdä liikkeitä.
Yksi yö näin unta että tuli taas keskenmeno. Ulos tuli pienenpieni sikiö, joka jo alkoi hyvin muistuttaa ihmistä mustine silmineen ja raajojen alkuineen... Huh, se unen tunne oli kyllä kamala ja voimakas ja ajatuksissa vaan pyöri että ei voi olla totta, ei tässä voinut taas käydä näin, oliko se oikeasti taas tässä. Muutenkin unet on olleet vähän omituisia, mutta ilmeisesti ihan kuuluu asiaan. Esimerkiksi viime yönä oltiin jossain lämpimässä maassa reissussa, jossa eksyin erään myyntikojun takahuoneeseen. Siellä oli joku kakadu-lintu, joka alkoi juttelemaan minulle. Yhtäkkiä niitä lintuja oli useita, ja ne alkoivat tehdä tatuointia jalkaani nokkimalla sitä. Lopputulos oli aivan ällistyttävän hieno valokuvamainen kuva. Sitten tajusin, että kuva oli kopioitu jostain omista valokuvistani, jotka olivat jossain pilvipalvelussa nähtävissä tai muuta vastaavaa. Sitten kuva olikin joku vähän tylsä maisemakuva, ja jäin harmittelemaan että olisihan minulla ollut paljon hienompiakin kuvia. Sitten aloin tarkastelemaan jalkaani tarkemmin, ja jalan yläosasta oli poistettu isoja suorakaiteen mallisia paloja ihoa sieltä täältä, ja ne oli silputtu pieniksi neliöiksi ja kiinnitetty polvesta alaspäin mosaiikkikuvioisesti ihoni päälle, ja tatuointi koreili päällimmäisenä. Jalkaani koristi siis ihomosaiikki polvesta alaspäin ja yläosa oli hieman silvotun näköinen. Alkuun olin hieman järkyttynyt, mutta jotenkin tokenin asiasta ja lähdin vaan pois. Joku vielä ihasteli kohta jalkaani, että "wow, the parrots?".
Sellaista tällä kertaa :D
P.S. Normimaha vs. iltaturvotus xD
Fyysinen nälkä on tosiaan käynyt viime aikoina aggressiivisemmaksi, viimeistään pari tuntia ruokailusta maha huutaa brutaalisti tyhjyyttään ja olo romahtaa heti. Töissä tämä on käynyt hieman ongelmalliseksi, kun ei kauaa jaksa työskennellä kun energiat on taas ihan nollissa ja huono olo. Normaalisti pystyn olemaan vaikka koko päivän syömättä ilman sen kummempia ongelmia, joten muutos entiseen on suuri.
Olen taas aloittanu liikkumisen, joskin huomattavasti rauhallisemmin kuin ennen. Lainasin kirjastosta Fit Mama -DVD:n, josta olenkin tykännyt ja sen tahtiin aion liikkua mahdollisesti läpi raskauden. Tähän reilun tunnin kuntoharjoitteluun kuuluu kevyt salsa dance, jooga, synnytysvalmennus (jossa siis kehitetään synnytyksessä tarvittavia lihaksia) sekä venyttely ja rentoutus. Tykkään! Sopivan rauhallinen, ei ainakan pelota yhtään tehdä liikkeitä.
Yksi yö näin unta että tuli taas keskenmeno. Ulos tuli pienenpieni sikiö, joka jo alkoi hyvin muistuttaa ihmistä mustine silmineen ja raajojen alkuineen... Huh, se unen tunne oli kyllä kamala ja voimakas ja ajatuksissa vaan pyöri että ei voi olla totta, ei tässä voinut taas käydä näin, oliko se oikeasti taas tässä. Muutenkin unet on olleet vähän omituisia, mutta ilmeisesti ihan kuuluu asiaan. Esimerkiksi viime yönä oltiin jossain lämpimässä maassa reissussa, jossa eksyin erään myyntikojun takahuoneeseen. Siellä oli joku kakadu-lintu, joka alkoi juttelemaan minulle. Yhtäkkiä niitä lintuja oli useita, ja ne alkoivat tehdä tatuointia jalkaani nokkimalla sitä. Lopputulos oli aivan ällistyttävän hieno valokuvamainen kuva. Sitten tajusin, että kuva oli kopioitu jostain omista valokuvistani, jotka olivat jossain pilvipalvelussa nähtävissä tai muuta vastaavaa. Sitten kuva olikin joku vähän tylsä maisemakuva, ja jäin harmittelemaan että olisihan minulla ollut paljon hienompiakin kuvia. Sitten aloin tarkastelemaan jalkaani tarkemmin, ja jalan yläosasta oli poistettu isoja suorakaiteen mallisia paloja ihoa sieltä täältä, ja ne oli silputtu pieniksi neliöiksi ja kiinnitetty polvesta alaspäin mosaiikkikuvioisesti ihoni päälle, ja tatuointi koreili päällimmäisenä. Jalkaani koristi siis ihomosaiikki polvesta alaspäin ja yläosa oli hieman silvotun näköinen. Alkuun olin hieman järkyttynyt, mutta jotenkin tokenin asiasta ja lähdin vaan pois. Joku vielä ihasteli kohta jalkaani, että "wow, the parrots?".
Sellaista tällä kertaa :D
P.S. Normimaha vs. iltaturvotus xD
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)