Laskettu aika on ensi viikon sunnuntaina, ihanaa! Toisaalta se ei tarkoita sitä että vauva välttämättä tulee vielä ulos tuolloin.. Pahimmillaan tässä venaillaan vielä kolmekin viikkoa. Mutta jaksan luottaa siihen että vauva tulisi maailmaan ensi viikon aikana. Viimeiset viikot tuntuvat TODELLA pitkiltä...
Olo on hyvä ja positiivisin fiiliksin odotellaan syntymää. Välissä ehdein jo tuskastua pahasti kun halusi vauvan syntyvän, kaikki vaan ahdisti nukkumisesta vauvan möyrimiseen, siivoamiseen ja itku oli herkässä. Nyt on taas helpottanut ja koitan ajatella että kyllä se vauva sieltä tulee sitten kun tulee, nautitaan nyt viimeisistä päivistä. Olen shoppaillut, hemmotellut itseäni, nähnyt kavereita, puuhaillut kotona kaikenlaista pientä. Mieliala on paljon korkeammalla kun ei odota joka päivä että tänään saisi jo tulla eikä pety kunnei se vauva taaskaan tullut.
Kaikki on vauvaa varten valmiina: unipesä odottaa pinnasängyssä, tutit, tuttipullot ym. on hankittu, sairaalakassi pakattu, kaikki tekstiilit pesty jne. Enää vauva puuttuu! Olo ei voisi ainakaan yhtään tämän valmiimpi olla. Päivä kerrallaan :)