Rv 10

Raskausviikko kymmenen alkoi ja maha litistyi olemattomiin. Turvotus paheni viikko viikolta ja edellisenä viikkona se ei jäänyt pelkkään iltaturvotukseen vaan maha pömpötti jo heti aamusta. Ajattelin jo ettei siitä enää ole paluuta mutta niin vain kävi että yhtäkkiä turvotus hävisi ja pari päivää masu oli littana kuin pannukakku, edes iltaisin ei turvonnut palloksi. Tänään on taas pienenpientä turvotusta havaittavissa, mutta aika heikkoa viime aikoihin verrattuna.

Olen hieman kahden vaiheilla haluaisinko mahan jo pullahtavan esiin vai en. Toisaalta sitä niin odottaa uusia vaiheita ja sitä että oikea vauvamasu alkaa näkyä. Toisaalta haaveilen pienestä ja söpöstä vauvamasusta raskauden loppuun asti. Eipä sillä väliä ole mitä toivon, masun kanssa käy niin kuin käy :D Jotenkin kuitenkin tuntuu, että raskauden näkymistä saadaan vielä odotella kauan.

Ensimmäiseen ultraan on enää reilu viikko ja fiilikset vaihtelevat laidasta laitaan. Luonnollistahan se on että ultran lähestyessä alkaa pelottaa ettei kaikki olekaan hyvin, varsinkin keskenmenon kokeneena. Lisäksi viime aikoina minulla on ollut outoja vatsakipuja, varsinkin öisin vatsaan sattuu ja välillä tulee aaltomaisia kipuja. Lisäksi pari kertaa valkovuodon seassa on selkeästi ollut hieman verta, todella vähän mutta kuitenkin. Kaikki tälläiset saa olon varpailleen, mutta yritän nyt rauhassa odotella ensimmäiseen ultraan saakka.

Olo on ollut huomattavasti reippaampi varsinkin viime viikon, vaikka toisaalta pahoinvointi on pahentunut ja olen alkanut oksentamaan kerran päivässä. Hassua, luulin että olo alkaisi tässä vaiheessa jo ennemmin helpottaa ja että säästyin kokonaan oksennusvaiheelta mutta näin siinä sitten kävi. Mutta pääasia että valtava väsymys ja lyijynraskas olo on poissa ja mieluummmin näinpäin kun ettei olisi ollenkaan pahoinvointia mutta se voimaton ja saamaton olo!

Vanhempi kuva ajalta rv 7

Tämänhetkistä kuvaa eli rv 10 (+2)

Haha, ja viime viikolta jalkapallon niellaisseena xD onneks tämä alamasun pömppis jäi pois

Rv 8

Nyt tosiaan yhdeksäs (ei kahdeksas niinkuin ensin kirjoitin :D) raskausviikko menossa, tarkalleen 8+5. Pari viime päivää olo oli todella huono, pienestä krapulasta siirryttiin kaameaan kankkuseen. Mutta hei, PALJON huonomminkin voisi olla, en ole oksentanut kertaakaan, vaikka pari kertaa lähellä on jo ollut. Ja tänään on ollut pitkästä aikaa tosi hyvä fiilis! Huono ja heikko olo oli vain aamulla ja aina kun syömisestä on päässyt kulumaan pari tuntia, mutta muuten melkeinpä normaali! Olen niiiiin iloinen, jos tämä alkaisi vaikka jo helpottaa, nimittäin kaikki arjen pikkuhommatkin on tuntuneet niin ylivoimaisilta monta viikkoa, kuten pyykinpesu ja tiskien hoito.

Fyysinen nälkä on tosiaan käynyt viime aikoina aggressiivisemmaksi, viimeistään pari tuntia ruokailusta maha huutaa brutaalisti tyhjyyttään ja olo romahtaa heti. Töissä tämä on käynyt hieman ongelmalliseksi, kun ei kauaa jaksa työskennellä kun energiat on taas ihan nollissa ja huono olo. Normaalisti pystyn olemaan vaikka koko päivän syömättä ilman sen kummempia ongelmia, joten muutos entiseen on suuri.

Olen taas aloittanu liikkumisen, joskin huomattavasti rauhallisemmin kuin ennen. Lainasin kirjastosta Fit Mama -DVD:n, josta olenkin tykännyt ja sen tahtiin aion liikkua mahdollisesti läpi raskauden. Tähän reilun tunnin kuntoharjoitteluun kuuluu kevyt salsa dance, jooga, synnytysvalmennus (jossa siis kehitetään synnytyksessä tarvittavia lihaksia) sekä venyttely ja rentoutus. Tykkään! Sopivan rauhallinen, ei ainakan pelota yhtään tehdä liikkeitä. 

Yksi yö näin unta että tuli taas keskenmeno. Ulos tuli pienenpieni sikiö, joka jo alkoi hyvin muistuttaa ihmistä mustine silmineen ja raajojen alkuineen... Huh, se unen tunne oli kyllä kamala ja voimakas ja ajatuksissa vaan pyöri että ei voi olla totta, ei tässä voinut taas käydä näin, oliko se oikeasti taas tässä. Muutenkin unet on olleet vähän omituisia, mutta ilmeisesti ihan kuuluu asiaan. Esimerkiksi viime yönä oltiin jossain lämpimässä maassa reissussa, jossa eksyin erään myyntikojun takahuoneeseen. Siellä oli joku kakadu-lintu, joka alkoi juttelemaan minulle. Yhtäkkiä niitä lintuja oli useita, ja ne alkoivat tehdä tatuointia jalkaani nokkimalla sitä. Lopputulos oli aivan ällistyttävän hieno valokuvamainen kuva. Sitten tajusin, että kuva oli kopioitu jostain omista valokuvistani, jotka olivat jossain pilvipalvelussa nähtävissä tai muuta vastaavaa. Sitten kuva olikin joku vähän tylsä maisemakuva, ja jäin harmittelemaan että olisihan minulla ollut paljon hienompiakin kuvia. Sitten aloin tarkastelemaan jalkaani tarkemmin, ja jalan yläosasta oli poistettu isoja suorakaiteen mallisia paloja ihoa sieltä täältä, ja ne oli silputtu pieniksi neliöiksi ja kiinnitetty polvesta alaspäin mosaiikkikuvioisesti ihoni päälle, ja tatuointi koreili päällimmäisenä. Jalkaani koristi siis ihomosaiikki polvesta alaspäin ja yläosa oli hieman silvotun näköinen. Alkuun olin hieman järkyttynyt, mutta jotenkin tokenin asiasta ja lähdin vaan pois. Joku vielä ihasteli kohta jalkaani, että "wow, the parrots?".

Sellaista tällä kertaa :D


P.S. Normimaha vs. iltaturvotus xD

                

Sokerin vähentäminen ruokavaliosta

Olen koittanut parhaani mukaan jo vuosia karttaa turhaa lisättyä sokeria, ja erityisesti nyt kun olen raskaana. Valkoinen sokeri ei todellakaan ole terveellistä, käytännössä se on ravinteetonta energiaa, jolla on monia haittavaikutuksia kehoomme ja nämä voivat johtaa vakaviin sairauksiin ja jopa kuolemaan. Lisäksi sokeri voi olla yhtä addiktoivaa kuin heroiini, ja omalla kohdallani myönnän olevani sokerinarkkari. Mitä enemmän sokeria syön, sitä enemmän sitä himoitsen. Tällä hetkellä syön sokeria sen verran vähän, ettei makeanhimon kanssa ole ollut ongelmia.

Jos sokeria haluaa vähentää, pitää tietää mitä syö. Yllättävän moni tuote sisältää sokeria reiluja määriä. Itse tarkistan nykään kaikkien tuotteiden ainesosaluottelot, ja pyrin jättämään runsassokeriset ja lisäaineita sisältävät tuotteet hyllyyn. Tässä muutamia tuotteita, jotka olen jättänyt pois tai korvannut mielestäni paremmalla vaihtoehdolla:

Jogurtit

Vältän:
Jogurtit, joissa on lisättyä sokeria, olen jättänyt vallan pois ruokavaliostani. Tähän lukeutuu valitettavasti suurin osa kauppojen valikoimasta, mutta poikkeuksiakin onneksi löytyy :) Itse en henkilökohtaisesti pidä myöskään makeutusaineita hyvänä vaihtoehtona, joten sokerittomiin tuotteisiin, jotka on makeutettu keinotekoisesti, en koske.

Suosin:
Meidän jääkaapista löytyy aina maustamatonta luonnonjogurttia, jonka tykkään syödä marjojen tai hedelmien kera, joskus myös hunajan kanssa. Lisäksi herkuttelen välillä Arlan Luonto+ -jogurteilla, jotka ovat todella hyviä perusjogurtteihin verrattavia vaihtoehtoja. Niissä on ainoastaan hedelmien omaa sokeria ja maut ovat ihania! Varsinkin vaniljanmaku sopii ihanasti granolan tai marjojen kanssa.

Murot ja myslit

Vältän:
Sokerimäärät yllättävät näissäkin tuotteissa, joten vältettävien listalla on suuri osa kaupan valikoimasta.

Suosin:
Syön nykyään yleensä granolaa, jossa ei ole lisättyä sokeria. Ainakin Paulun'sin granolat ovat hyviä. Erityisesti tykkään granolasta jogurtin kanssa. Silloin tällöin tulee kyllä herkuteltua myös sokeroiduilla muroilla, on ne vaan niin herkkua :D

Mehut ja limut

Vältän:
Mehut ovat aikamoisia sokerihirmuja, joten kaikki tuotteet jotka eivät ole täysmehua jäävät kohdallani hyllyyn. Sokerittomat makeutusainein makeutetut mehut (esim. Funlight) jätän myös välistä. Sama pätee limuihin, eli niitä juon hyvin harvoin.

Suosin:
Täysmehujakaan en hirmuisen usein juo, mutta silloin tällöin ne ovat mukavaa vaihtelua. Parhaita täysmehuja ovat kylmähyllyistä löytyvät tuorepuristetut mehut! Lidlin kylmähyllyn omppu- ja appelsiinimehut ovat tosi nam. Vaikka mehut sisältävätkin vain hedelmien omaa sokeria, liika on liikaa. Tiivistetyssä muodossa sokerin määrä on moninkertainen verrattuna itse hedelmään, ja koska mehusta puuttuu hedelmän kuidut niin sokeri myös imeytyy nopeammin. Joskus mieli tekee jotain hiilihappopitoista juomaa, jolloin tavallinen vichy tai makuvichy ovat hyviä vaihtoehtoja.

Herkut

Vältän:
Parhaani mukaan koitan tietty pysyä erossa kaikista sokeriherkuista :D Yleisimpiä herkkuhetkien kavereita ovat varmasti karkit, jäätelöt ja erilaiset pullat/munkit. Vähintään kerran viikossa herkuttelen myös jollain näistä, joskus useamminkin, mutta pääasia että sokeriherkut ovat enemmän poikkeus kuin sääntö ruokavaliossani.

Suosin:
Makeita hedelmiä, kuten kiivi, vesimeloni, banaani ja marjat. Kesällä on ihana, kun saa tuoreitakin marjoja, mutta pakkasestani löytyy aina myös kotimaisia pakastemansikoita ja -mustikoita. Pakkasmarjat ovat hyviä sellaisenaankin, varsinkin kesäkuumilla hieman kohmeisina. Kuten yllä jo mainitsin, varsin herkkua ne ovat vaniljajogurtin kanssa.


Onko hedelmäsokeri sitten varmasti parempi vaihtoehto kuin valkoinen sokeri? Omasta mielestäni kyllä. Hedelmät sisältävät runsaat määrät vitamiineja ja muita ravintoaineita, ja ovat tutkitusti terveyttä edistäviä. Ainakin tämänhetkisissä virallisissa ruokasuosituksissa suositellaan rajoittamaan nimenomaan lisätyn sokerin määrää, eli hedelmistä saatavia sokereita ei tähän lasketa (poikkeuksena mm. hedelmämehut, hunajat ja siirapit). Olen myös koittanut löytää hieman parempia vaihtoehtoja valkoiselle sokerille, esim. hunaja ja palmusokeri.

Mainittakoon vielä loppuun, että mielestäni kaikkea voi hyvillä mielin syödä kohtuudella, eli jos on vaikka juhlat, niin tottakai vedän kakkua, pullaa, limua ym, ja muutenkin satunnaiset herkkuhetket ovat arjen luksusta.

Ensimmäinen raskausajan neuvola

Eilen oli vihdosta viimein ensimmäinen neuvolakäynti :) Toisaalta olin innoissani ja toisaalta jännitti, koska tiesin että jutellessa tulee esille arkoja aiheita. Hyvät fiilikset käynnistä kuitenkin jäi. Ajaessani neuvolaan ajatuksissa alkoi pyöriä edellinen pikavisiitti ja reissu lääkärikeskuksen ultraan, jossa todettiin keskenmeno, ja tietysti se lohduton tunne sen jälkeen. Ravistelin nämä ajatukset nopeasti pois, ja toivoin ettei itku tule taas kun keskenmeno mainitaan. Toinen asia minkä tiesin tulevan ilmi, josta en todennäköisesti herkistymättä selviä, on oman äitini vakava sairastuminen. Asia oli luonnollisesti rankka perheellemme loppuvuoden ja alkuvuoden, mutta nyt näyttää jo paljon paremmalta. Toki rankat hoidot edelleen jatkuvat äidillä, mutta tuleva näyttää jo valoisammalta. Viime ajat eivät siis ole olleet elämäni onnellisimpia, mutta nämä ajat voisivat olla tulossa?

Tiesin aika hyvin mitä odottaa ensimmäiseltä käynniltä, sen verran olin aiheesta lukenut etukäteen. Alkuun kysyttiin tietysti vointia, onko pahoinvointia ja väsymystä. Muun ajan terveydenhoitaja lähinnä kyseli minulta elämäntavoista ja perheidemme sairauksista; ruokatottumuksista, liikunnasta, parisuhteestamme, asuinoloistamme, sairauksista, allergioista, päihteiden käytöstä yms. Lisäksi hän kertoi ja antoi lappuset raskausajan ravinto- ja liikuntasuosituksista sekä muutamat raskausajan oppaat. Sain neuvolakortin, johon merkitään kaikki raskauteen liittyvä, niin minun kuin tulevan vauvan tiedot (vauvan tiedot tietty heti ensimmäisestä ultrasta eteenpäin). Minulta mitattiin heti paino ja verenpaine. Sain lähetteet labraan ja ensimmäiseen ultraan, jippii! Labrassa mitataan siis mm. hemoglobiini, katsotaan veriryhmä ja tiettyjä sairauksia, mm. HIV.

Oli kiva, että kaikista raskausajan ultraäänitutkimuksista sai myös monisteen, jossa on kerrottu niiden ajankohta ja mitä niissä erityisesti katsotaan. Kaikista ultrista, eli jos kaikki menee hyvin niin eihän niitä ultria tule kuin kaksi :D Ja ensimmäinen on jo kuukauden päästä! Kaikessa tässä hössötyksessä ja innossa meinaa unohtaa keskenmenon pelon, mikä toisaalta on hyvä, mutta toisaalta huono. Kuukauden päästä voidaan nähdä jo pienet sormet ja varpaat, ihan uskomatonta. Ihan hämmästyin, kun mieskin selasi tuomani opukset ja lippulappuset läpi eilen ja vaikutti kovin kiinnostuneelta kaikesta. Hän kun ei ole ollut yhtä innokas lukemaan kaikkea mahdollista tietoa kuten minä, tosin olen hänet aika hyvin koittanut pitää itse ajantasalla kertomalla missä vaiheessa mennään, esim. nyt meidän vauva on pienen mustikan kokoinen ja sillä alkaa pikkuiset kädet ja jalat muodostua.

Ainiin, ja kuten arvailinkin niin samaan tulokseen raskausviikoissa tultiin neuvolassa kuin olin jo netin laskureilla laskenut, eli tarkalleen tänään menossa rv 7+4, laskettu aika 22.1.2017. Nämä varmistetaan vielä ensimmäisessä ultrassa, eli pientä muutosta voi tulla.

Kuinka huolissaan saa olla omasta painosta?

Minua pelottaa hirmuisesti, miten paljon kiloja raskauden aikana tulee kertymään. Ja toisaalta hävettää myöntää, että ajattelen tälläistä asiaa niin paljon. Koen että tämä huoleni on kuitenkin ihan terveissä rajoissa, en todellakaan aio syödä liian niukasti eli kiloja saa ja pitää tulla, mutta en halua niitä yhtään enenpää kuin täytyy. Nyt harmittaa hirmuisesti se etten ole kunnolla uskaltanut harrastaa liikuntaakaan, kun keskenmeno pelottaa niin kovin. Mutta tsemppaan sillä saralla pikku hiljaa :) Myös varsinkin vatsalihasten kunto huolestuttaa, raskaana kun ei saa perinteisiä rutistuksia enää tehdä eli vatsalihaksista pitää huolehtia hieman erilaisin liikkein. Ei minulla todellakaan mitään sixpackia ole, mutta olen kuitenkin pitänyt lihakset kunnossa. Toisaalta sitä miettii, että olisit vain onnellinen että olet raskaan, mutta minkä sitä itselleen mahtaa.

Olen aina ollut hoikka, reilu parikymppiseksi normaalipainon alapuolella, nykyään normaali. Olen löytänyt sen oman ihannepainoni, mikä on 52 kg (olen 164 cm pitkä). Nyt menin jostain syystä lihomaan pari kiloa ennen raskautta ja tarkoitus oli laihduttaa ne heti pois että pysyn ihannepainossani, mutta niin tulinkin raskaaksi ja se jäi. Nämä pari extrakiloakin raskauden alla pistivät jo ahdistamaan kun osa vaatteista alkoi heti kiristää :D Nyt olen päässyt näiden parin kilon kanssa sujuiksi eli tästä on ihan ok jatkaa. Tämän raskauden ajan paino on ollut siis vajaa 54 kiloa ja toistaiseksi pysynyt siinä. Oletettavasti ensimmäistä kolmannesta on vielä reilu kuukausi jäljellä ja kyllähän tänäkin aikana paino saa jo kilon-kaksi nousta.

Olen raskauden aikana alkanut syömään entistäkin terveellisemmin, reilusti enemmän kasviksia ja hedelmiä. Naposteltavat ovat siis huomattavasti kevyempiä vaihtoehtoja kuin ennen, sekin hieman tasapainottaa varsinkin liikunnan jäätyä lähes kokonaan kuvioista. Etova olo tekee sen ettei ruoka maistu ihan samaan tapaan, jos vertaa ensimmäiseen raskauteen jossa fyysinen nälkä oli valtava ja sitähän myös söi. Nyt ei vaan tee mieli syödä samalla lailla, välillä vaan tajuaa että kylläpäs vatsa huutaa ruokaa. Toisaalta kun sitten alkaa syödä niin ruokaa menee alas kivan reippaat määrät :D

Viime aikoina olen alkanut oikeasti tajuta, että raskaana ollaan ja ensivuoden alusta meillä voi olla suloinen käärö sylissä <3 Ensimmäiset viikot positiivisen testin jälkeen en oikein uskonut / tajunnut että oikeasti olen taas raskaana ja keskenmeno oli niin valtava mörkö taustalla. Tämä mörkö ei edelleenkään ole poissa, mutta päivä päivältä pienempi. Tulee aina niin ihana fiilis, kun mies kommentoi jotain raskauteen / tulevaan lapseen liittyvää ja asia konkretisoituu aina vaan enemmän. Vielä on monta riskialtista viikkoa edessä, mutta ihana että aletaan nauttia tästäkin raskaudesta, kävi miten kävi.

Nyt nautin ihanasta alkukesästä ja siitä että saan vielä pukea ylleni ihan mitä haluan! Ja tietysti ihanista tuoreista mansikoista, muista marjoista ja herneistä, joita eilen vedinkin pari litraa xD

Aamupahoinvointia aamusta iltaan

Kaikki edelleen tiettävästi hyvin ja oireet lisääntyneet mikä on hyvä merkki. Puolitoista viikkoa sitten aloin aikaisin aamulla heräilemään pieneen huonoon oloon, mutta sain aina jatkettua unia eikä noustessa ollut enää mitään. Pikkuhiljaa tämä paha olo on lisääntynyt ja yksi kaunis päivä se ei sitten mennytkään pois vaan kesti koko päivän. Oksettanut minua ei varsinaisesti ole, olo on vaan kuin pienessä krapulassa. Ihan siedettävä olotila siis, tosin yhdistettynä muutenkin väsyneeseen ja voimattomaan oloon en saa mitään nykyään aikaiseksi ja kaikki tuntuu niin ylivoimaiselta. Internetin laskureiden mukaan nyt olisi menossa suurinpiirtein raskausviikko 7. Tuskin sen tarkemmin osaavat tässä vaiheessa neuvolassakaan kertoa, koska en voi olla varma viimeisten kuukautisten alkamispäivästä.

Tänään tsemppasin itseni kauppaan (tein lähtöä aika monta tuntia) ja oli kyllä tosi huono olo siellä kaupassa. Loppureissusta aloin ihan ilmaan mitään syytä herkistelemään, itketti ihan muuten vaan mutta kunniallisesti selvisin kaupasta pois asti. Autossa sitten ajatukset lähti taas pyörimään ja sitten tuli se itku. En todellakaan tiedä mikä itketti, itketti vaan. Sitten mietin miten hullua tämä on ja minua alkoi naurattaa ihan hirveästi. Siinä sitten ajoin autolla kotiin päin yksinäni enkä saanut lopetettua naurua ja itkua. Toivottavasti en nyt ihan sekaisin raskauden aikana mene xD

Voi kun menisi nopsaan tämä eka kolmannes, niin voisi jo olla paljon turvallisemmin mielin!