Eilen oli vihdosta viimein ensimmäinen neuvolakäynti :) Toisaalta olin innoissani ja toisaalta jännitti, koska tiesin että jutellessa tulee esille arkoja aiheita. Hyvät fiilikset käynnistä kuitenkin jäi. Ajaessani neuvolaan ajatuksissa alkoi pyöriä edellinen pikavisiitti ja reissu lääkärikeskuksen ultraan, jossa todettiin keskenmeno, ja tietysti se lohduton tunne sen jälkeen. Ravistelin nämä ajatukset nopeasti pois, ja toivoin ettei itku tule taas kun keskenmeno mainitaan. Toinen asia minkä tiesin tulevan ilmi, josta en todennäköisesti herkistymättä selviä, on oman äitini vakava sairastuminen. Asia oli luonnollisesti rankka perheellemme loppuvuoden ja alkuvuoden, mutta nyt näyttää jo paljon paremmalta. Toki rankat hoidot edelleen jatkuvat äidillä, mutta tuleva näyttää jo valoisammalta. Viime ajat eivät siis ole olleet elämäni onnellisimpia, mutta nämä ajat voisivat olla tulossa?
Tiesin aika hyvin mitä odottaa ensimmäiseltä käynniltä, sen verran olin aiheesta lukenut etukäteen. Alkuun kysyttiin tietysti vointia, onko pahoinvointia ja väsymystä. Muun ajan terveydenhoitaja lähinnä kyseli minulta elämäntavoista ja perheidemme sairauksista; ruokatottumuksista, liikunnasta, parisuhteestamme, asuinoloistamme, sairauksista, allergioista, päihteiden käytöstä yms. Lisäksi hän kertoi ja antoi lappuset raskausajan ravinto- ja liikuntasuosituksista sekä muutamat raskausajan oppaat. Sain neuvolakortin, johon merkitään kaikki raskauteen liittyvä, niin minun kuin tulevan vauvan tiedot (vauvan tiedot tietty heti ensimmäisestä ultrasta eteenpäin). Minulta mitattiin heti paino ja verenpaine. Sain lähetteet labraan ja ensimmäiseen ultraan, jippii! Labrassa mitataan siis mm. hemoglobiini, katsotaan veriryhmä ja tiettyjä sairauksia, mm. HIV.
Oli kiva, että kaikista raskausajan ultraäänitutkimuksista sai myös monisteen, jossa on kerrottu niiden ajankohta ja mitä niissä erityisesti katsotaan. Kaikista ultrista, eli jos kaikki menee hyvin niin eihän niitä ultria tule kuin kaksi :D Ja ensimmäinen on jo kuukauden päästä! Kaikessa tässä hössötyksessä ja innossa meinaa unohtaa keskenmenon pelon, mikä toisaalta on hyvä, mutta toisaalta huono. Kuukauden päästä voidaan nähdä jo pienet sormet ja varpaat, ihan uskomatonta. Ihan hämmästyin, kun mieskin selasi tuomani opukset ja lippulappuset läpi eilen ja vaikutti kovin kiinnostuneelta kaikesta. Hän kun ei ole ollut yhtä innokas lukemaan kaikkea mahdollista tietoa kuten minä, tosin olen hänet aika hyvin koittanut pitää itse ajantasalla kertomalla missä vaiheessa mennään, esim. nyt meidän vauva on pienen mustikan kokoinen ja sillä alkaa pikkuiset kädet ja jalat muodostua.
Ainiin, ja kuten arvailinkin niin samaan tulokseen raskausviikoissa tultiin neuvolassa kuin olin jo netin laskureilla laskenut, eli tarkalleen tänään menossa rv 7+4, laskettu aika 22.1.2017. Nämä varmistetaan vielä ensimmäisessä ultrassa, eli pientä muutosta voi tulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti