Keskenmenosta toipuminen

Keskenmenosta on nyt kulunut vajaa viikko, ja ultrasta jossa asia varmistettiin neljä päivää. Ensimmäiset päivät olivat vaikeimmat, tunteet olivat pinnassa ja kyyneleet kipusivat herkästi silmiin kun asiaa mietti. Useamman viikon olin jo ehtinyt elää täysin ajatukselle, että loppuvuodesta meillä on suloinen käärö sylissä, käärö jota olen halunnut jo monta vuotta ja jota tosissaan on yritetty vajaa vuosi. Yhtäkkiä se kaikki muuttui, kuin matto olisi vedetty jalkojen alta.

Viime yönä näin unta, jossa yritin autolla ajaa pitempää välimatkaa, kotoa jonnekin kaukaiselle paikkakunnalle. Olin jo melko pitkällä, lähestulkoon perillä, kun yhtäkkiä huomasin että jotenkin olen joutunut lapsuuskotini lähelle. Olin aivan tuskissani, että miten tässä näin saattoi käydä, olin jo melkein perillä ja nyt olen täällä, mistä matkaa on taas yhtä paljon määränpäähän. Jatkoin matkaa, mutta tässä vaiheessa allani oli polkupyörä, ja tie oli omituista tahmeaa mössöä ja eteneminen oli todella hidasta ja rankkaa, voimat eivät meinanneet riittää etenemiseen.

Juuri tuo tunne siitä että kaikki oli jo hetken niin lähellä, mutta yhtäkkiä taas niin kaukana, on ollut hyvin suuri. Ja tietysti tulevan ajattelu on ollut raskasta, kai juuri pelot että kauanko taas joutuu yrittämään ja mitä jos tulee uusi keskenmeno, miten sitä jaksaa. Unesta huolimatta fiilikset ovat parina viime päivänä olleet paljon paremmat ja katseet tulevassa ja uudessa yrityksessä. Positiivisin fiiliksin mennään.

En pystynyt vielä soittamaan äitiysneuvolaan (josta minut lähetettiin toisaalle ultraan) ja kertomaan lopullisia uutisia, tarvitsin hieman aikaa keräillä itseäni ja ajatuksia kasaan. Nyt pystyn varmasti puhumaan asiasta purskahtamatta heti itkuun, eli heti pääsiäispyhien jälkeen olen taas neuvolaan yhteyksissä. Ultran tehnyt lääkäri antoi ohjeet, että tehdään ensi viikolla raskaustesti ja toivotaan että se näyttäisi jo negatiivista. Jos näin, kaikki on hyvin.

Muistuttelen itseäni myös siitä, että ollaan mieheni kanssa superonnekkaita, tästä huolimatta. Yritystä meillä on loppujen lopuksi niin vähän takana, ollaan nuoria ja terveitä, uusi raskaus on mahdollinen ja todennäköinenkin. Keskenmenot kai ovat suhteellisen yleisiä ja kaikki eivät niiltä voi välttyä, tälläinen vain kuuluu elämään. Ensi kerralla sitä varmasti suhtautuu jo raskauden alusta lähtien paljon varauksellisemmin, eikä mahdollinen keskenmeno tulisi niin shokkina. Nyt sitä vaan siirtyi heti pilvilinnoihin elelemään, olettaen että kaikki menee hyvin. Niin tai näin, uusi keskenmeno olisi tosi surullista, joten toivokaamme että seuraavasta raskaudesta saisimme terveen lapsen maailmaan!

Tunteiden kirjoa

Olen aika herkkä ihminen, ja välillä pienetkin jutut voivat tuntua suurilta. Päällimmäinen tunne on viime päivinä kai ollut suru. Eilisiltana ja tänään ajatuksissa on pyörinyt kysymyksiä ja ajatuksia. Miksi tälläistä pitää tapahtua niille, jotka yrittävät ja yrittävät, toivovat ja toivovat ja toivovat vielä vähän lisää? Tunnen kateutta niille, joille raskaudet alkavat nopeasti ja kaikki menee aina hyvin. Niille, joilla raskaudet alkavat vahingossa, lapsi ei ehkä ole edes toivottu eikä sitä haluta syntymänkään jälkeen mutta niin he sen vaan saavat. Mistä keskenmeno johtui? Teinkö itse jotain, olisinko voinut välttää sen? Onko kaikki vaan huonoa tuuria?

Tälläistä elämä vaan on. Onneksi keskenmeno tuli näinkin varhaisessa vaiheessa eikä myöhemmin (vaikka lääkärin mukaan silti oudossa kohtaa, yleensä se tulee jo tätä aikaisemmin tai vasta viikkojen 12 paikkeilla). Laskujen mukaan viikkoja oli kertynyt jotain 6-7 paikkeille, en tarkkaan muista. No, nyt jatketaan samasta tilanteesta missä oltiin vajaa pari kuukautta sitten. Eli ovulaatiota taas metsästämään, kunhan ne kuukautiset sieltä taas toivottavasti heti pian alkaisivat rullata.

Kun pelot käyvät toteen

Tunne oli ollut hyvin vahva jo pari päivää ennen lääkärin lausuntaa, joten shokkina se ei enää siinä kohtaa tullut kun hän ultrassa totesi kohdun tyhjentyneen kokonaan. Olin siihen jo ehtinyt henkisesti valmistautua ja tirauttaa kyyneleet. Näin meille kaiken tämän jälkeen kävi.

Raskausoireet ovat hävinneet jo lähes kokonaan; ei kiljuvaa nälkää, ei superkipeitä turvonneita rintoja, ei mahan turvotusta, ei sitä jännän ihanaa tunnetta vatsassa... Jos jotain hyvää koitetaan tässä vaiheessa miettiä, en todennäköisesti tarvitse sairaalareissua enkä kaavintaa ja voimme alkaa yrittää lasta taas heti kuukautisten tultua. Eihän taas tarvitse odottaa lähemmäs vuotta uutta mahdollisuutta, eihän?

Pelon tunteita

Tänään on ollut todella pelottavat fiilikset. Kaikki saattaa olla ihan hyvin, mutta toisaalta myös aivan päinvastoin. Joskus viikko sitten ilmestyi ensimmäisen kerran pieniä verisiä tuhruja. Verta on tullut päivä päivältä hieman enemmän, tänään jo suht menkkamaisesti. Alkuun en ollut kovin huolissani, ymmärsin että verivuodot ovat yllättävänkin yleisiä alkuraskaudessa. Tänään vuodon lisäksi kärsein töissä vähän tukalista kuukautismaisista alavatsan kivuista. Kivut onneksi helpottivat kun pääsin kotiin, edelleen jonkin verran kipuilua kuitenkin on. Kuitenkin tänään mieleni on vallannut hirveän vahva pelko keskenmenosta, koska huomasin vuodon seassa erikoisia klönttejä. Luojan kiitos ensimmäinen sovittu neuvolakäynti on jo ylihuomenna. Jos keskenmeno on tullut, ei sille kukaan mitään mahda, mutta toivottavasti neuvolassa jotain selviäisi... Keskenmeno olisi aika kova paikka itselleni, niin toivottu ja odotettu tämä lapsi on. Pelkään, että minulle sanotaan vain että ei auta kun odottaa ja katsoa, ja joskus kuukauden päästä ensimmäisessä ultrassa löytyy kuollut alkio, mikäli kaikki ei lähiaikoina tulisi itsestään ulos... Miksi sitä aina täytyy pelätä pahinta. No, toivotaan että vuoto ei tästä lisäänny vaan loppuisi, ja oireet jatkuisi normaalisti ja saisi niitä tulla lisääkin! Kunpa meidän pieni ihmeemme voisi hyvin <3

Uusia oireita

Viime päivinä nälkä on ollut ihan valtava, ihan koko ajan. Jos oikein tuhdin annoksen syön, kestää kylläisyyden tunne hetken mutta viimeistään tunnin päästä tekee taas mieli syödä kunnolla. Tänään aloitin aamupuurolla ja appelsiinilla, vartin päästä näistä totesin että pakko syödä lisää ja söin vielä leipää. Sen jälkeen jatkoin vain vedellä vaikka koko ajan mieli tekikin syödä kunnon ruokaa. Näistä parin tunnin jälkeen tein kasvismunakkaan, mutta se ei helpottanut nälkäistä oloa yhtään! Ja se on kyllä varmaa, että jos tässä vaiheessa jo alkaa syödä kuin hevonen niin kiloja kertyy varmasti liikaa.

Jostain hiljattain luin, että vain noin 300 kalorin lisäannos / päivä riittää hyvin, jossei harrasta liikuntaa. Se ei ole itse asiassa kovin paljoa, joten yritän tsempata ja syödä suht normaaleja määriä. Hitto kun tekee nytkin mieli ruokaa x| Mutta toivotaan, ettei koko raskausaika jatku samanlaisena....

Lisäriesaksi on tulleet myös tihentyneet vessakäynnit. Välillä vessassa saa käydä vartinkin välein. Viime öinä olen vessassa rampannut noin 3-4 kertaa, voisi olla pahempikin.

"Kolme päivää ilman tavallista kosmetiikkaa: dramaattinen vaikutus"

Näin kuuluu Iltalehden artikkelin otsikko. Artikkelin tutkimuksessa teinien virtsasta mitattiin kemikaalien määrää ensin heidän käyttäessään normaaleja meikkejä ym. kemikaaleja sisältäviä tuotteita ja sitten heidän oltuaan kolme päivää ilman kemikaalipitoisia tuotteita. Kemikaaleja löytyi jopa 45 % vähemmän jälkimmäisessä testissä. Vaikka tiesin että kemikaalit kertyvät kehoon ja olen lukenut esimerkiksi ammatikseen kosmetiikan parissa työskennelleen henkilön saaneen myrkytystilan kemikaalien takia, niin en ollut vielä törmännyt varsinaiseen tutkimukseen aiheesta. Artikkelin lopussa on myös hyvä ja tärkeä pointti, että pakkausseloste ei välttämättä ole koko totuus ja ftalaatit voivat piilotella tuotteen tuoksuaineissa. Joten, edelleen olen erittäin iloinen että olen siirtynyt luonnollisia aineita sisältäviin tuotteisiin ja niistä tuotteista joista toisinaan käytän tavallisia versioita (hiuslakka, deodorantti) olenkin aina valinnut hajusteettomat ja mahdollisimman paljon kaikesta ylimääräisestä riisutut versiot.

Tässä vielä artikkelin koko teksti:

"
Jo kolmen päivän tauko tavallisen kosmetiikan käytössä pudotti dramaattisesti teinityttöjen kehon kemikaalikuormitusta.

Esimerkiksi antibakteerissa saippuoissa, body lotioneissa ja tuoksuissa käytetään kemikaaleja, joiden kaikkia vaikutuksia ihmiseen ei lainkaan tunneta. Aiempien tutkimusten mukaan tällaiset kemikaalit voivat nostaa muun muassa syöpäriskiä tai aikaistaa vaihdevuosien alkamista.

University of Californian tutkimuksessa sata teinityttöä jätti normaalisti käyttämänsä meikit ja muut normaalisti käyttämänsä tuotteet pois kolmeksi päiväksi. Sen sijaan he ottivat käyttöön tuotteita, joissa ei ollut ftalaatteja, triklosaania, parabeeneja ja oxybentsonia. Mainitut aineet kuuluvat niin sanottuihin hormonihäiritsijöihin.

Kolmen päivän jälkeen havaittiin, että testaajien virtsanäytteissä oli näitä kemikaaleja 25 - 45 prosenttia vähemmän kuin ennen testiä. Tutkijat hämmästyivät pudotuksen suuruutta.
Teini-ikäiset valittiin testiryhmään siksi, että he käyttävät keskimäärin enemmän meikkejä ja hygieniatuotteita kuin aikuiset.

Sekin on merkittävää, että teini-ikäisten keho on vasta kehittymässä, joten kemikaaleilla voi olla suhteellisesti isompi merkitys kuin aikuisille. Kaiken kaikkiaan kemikaalien mahdolliset vaikutukset ovat vielä suurelta osin tutkimatonta viidakkoa.

Tutkijat huomauttavat, että vaikka tuotteen pakkausselosteessa esimerkiksi lukee, että se ei sisällä flataatteja, tämä ei ole koko totuus. Tuotteen ftalaatit voivat piilotella tuotteen tuoksuaineissa.
Lähde: Time " 

Alkuperäinen uutinen Iltalehden sivuilla
 

Miten valmistauduin raskauteen

Tehdäänpä tästäkin vielä oma postauksensa. Meillä raskaus oli toivottu ja suunniteltu, joten on myös ollut aikaa valmistautua siihen kunnolla hankkimalla paljon tietoa. Tässä lista asioista, jotka on hyvä ottaa huomioon jo hyvissä ajoin! Itse aloitin syömällä foolihappoa, kuntoilemalla ja talven tullen lisäsin myös D-vitamiinin syönnin. Vähensin kemikaalikuormaani ja olimme myös hyvin tietoisia että taloudellinen tilanteemme kestää hyvin lapsen syntymän. Tälläinen jokaisen yksityiskohdan syynääminen ei ole kaikille äideille, jotkut ovat spontaanimpeja ja antavat elämän virran viedä, kun itse taas pyrin ohjailemaan kulkua. Jokainen omalla tavallaan muita väheksymättä :)

OMAN KIERRON TUNTEMINEN

Hieman itsestäänselvä asia kyllä, mutta aina on opittavaa jopa itsestä. On hyvä tuntea oma kuukautiskierto ja kuunnella omaa kehoa. Normaali, säännölllinen kierto yleensä viestii että ovuloit ja voit tulla raskaaksi. Joskus ovulaatio saattaa jostain syystä jäädä tapahtumatta. Oma kiertoni oli säännöllinen, mutta runsas ja pitkä tiputtelu joka kuussa epäilytti ja kävinkin heti alussa tutkituttamassa että perusasiat ovat kunnossa. Tiputteluvuoto saattaa johtua jostakin, mikä voi estää tai hankaloittaa raskautumista, mutta omalla kohdallani onneksi ei ollut mistään tälläisestä kyse. Opi tietämään milloin ovuloit!

LISÄRAVINTEET

Tärkein on foolihappo, jonka syöminen tulisikin aloittaa ja useampi kuukausi ennen toivottua raskautta, koska todennäköisesti et saa ravinnosta sitä tarpeeksi. Foolihapon puute lisää hermostoputken sulkeutumishäiriön riskiä merkittävästi, joka voi johtaa pahimmillaan halvautumiseen tai henkiseen kehitysvammaisuuteen.

Varsinkin talviaikaan meillä tulee helposti D-vitamiinin puutos, joten myös sitä voi olla syytä nauttia lisäravinteena. D-vitamiinilla on monia hyötyjä, mm. vähentää infektioita ja auttaa luuston kasvussa.

Itse en ole kokenut muita ravintolisiä tarpeellisiksi omalla kohdallani. Syön monipuolisesti ja pyrin saamaan ruuasta mahdollisimman kattavasti tärkeitä ravintoaineita. Mikäli hemoglobiini on alhainen, olisi myös syytä syödä rautaa. Itselläni hemoglobiini on viime aikoina ollut kunnossa, joskus olen tosin kärsinyt anemiasta, joten silloin tällöin olen popsinut myös rautapillerin.

LIIKUNTA JA LANTIONPOHJANLIHAKSET

Siitä ei todellakaan ole haittaa, jos kroppa on fyysisesti hyvässä kunnossa jo ennen raskautta. Se helpottaa raskausaikaa ja nopeuttaa synnytyksestä palautumista. Varsinkin keskivartalon lihakset joutuvat koetukselle. Olen harrastanut vuosikausia kotioloissa aerobiciä, jossa tulee sopivasti aerobista liikuntaa sekä lihaskuntoa. Täytyy myöntää että itselläni on ollut useamman kuukauden tauko liikunnassa, mutta onneksi peruskunto ei nopeasti romahda eli tästä on taas hyvä jatkaa! Raskauden aikana liikunnasta voi olla monenlaista muutakin hyötyä. Se voi helpottaa mielialanvaihteluja, pahoinvointia, kipuja ja tietysti auttaa pitämään ylimääräiset kilot loitolla. Toki kiloja kuuluu hieman kertyä mutta rajansa niilläkin! Liikunnan voi toki aloittaa raskauden aikanakin, vaikkei sitä säännöllisesti ole aiemmin harrastanut. Pisteenä iin päälle muista treenata lantionpohjanlihaksia!!! Se helpottaa virtsanpidättelyä etenkin raskauden loppuvaiheessa, kun se saattaa olla ongelmana. Lisäksi näiden lihasten treenaus voi helpottaa synnytystä, vähentää repeämiä ja nopeuttaa palautumista. Mainittakoon myös, että tämä yleensä parantaa seksin laatua.

TALOUS KUNTOON

Ikävämpi aihe, mutta lasten saamista helpottaa suuresti kun oma talous on hyvässä kunnossa. Tulot vaikuttavat äitiysrahaan ja vakituinen työpaikka antaa turvaa tulevaisuudelle, kun on aika palata työelämään. Näin tiedät että sinua odottaa työpaikka ja palkka. Toki se ei aina ole mahdollista, ja joskus voi kuunnella enemmän tunteita kuin järkeä. Tuskin kukaan miettii ihana vauva sylissään, että kunpa sinua ei vielä olisi, vaikka rahallisesti tekeekin tiukkaa. Mutta jos ei oikeasti ole kiirettä, niin ehkä sitä vakkarityötä kannattaa hetki odotella. Onneksi sain vakituisen työpaikan jo ennen kuin alettiin lasta yrittää, joten se ei meillä hidastanut suunnitelmia. Kannattaa joka tapauksessa selvittää ajoissa mahdollisten tukien määrä ja miten rahat riittävät lapsen syntymän jälkeen!

KEMIKAALIKUORMAN VÄHENTÄMINEN

Kemikaaleista olen pariinkin otteeseen blogissa jo vaahdonnut. Omalla kohdallani tein päätöksen jättää enimmät kemikaalipitoiset tuotteet käytöstä. Näin varmistin alusta alkaen, ettei sikiö joudu niiden kovalle altistukselle. Kemikaaleja ryöppyää arkielämässä niin monesta asiasta. Muun muassa meikit, deodorantti, kosteusvoiteet, vaatteet, pesuaineet ja käyttötavarat voivat sisältää haitallisia kemikaaleja. Kosmetiikan olen korvannut suurilta osin luonnonkosmetiikalla, myös pesuaineet ja pyykinpesuaineen olen vaihtanut ekologisempiin ja kemikaalivapaisiin vaihtoehtoihin.

Fiiliksiä

Nyt on neljä päivää kulunut sitää kun plussasin ja olo on vähän ehtinyt normalisoitua :) Oltiin niin innoissaan, ja ilmoitettiinkin vauvauutisesta heti omille vanhemmillemme. Toki tässä vaiheessa voi vielä tapahtua vaikka mitä, mutta onpahan sitten tukea. Muutoin en tässä vaiheessa vielä halua uutista jakaa, toki muutamille hyville ystäville varmasti kerron ihan lähiaikoina. Ja jos joku tuttu sattuisi blogiin eksymään ja minut tunnistamaan niin ei se maailmanloppu ole. Neuvolaankin soitin heti maanantaina ja sain ajan muutaman viikon päähän. Jotenkin hönttä olo nyt vaan olla ja ihmetellä siihen asti :D Välillä mieleen tulee pahojakin ajatuksia, että mitä jos en kuitenkaan jostain syystä ole raskaana, mitä jos se loppui ennenkuin kunnolla alkoikaan jne... Mutta toisaalta ei ole mitään merkkejä miksen oikeasti olisi raskaana tai että raskaus olisi mennyt heti kesken, päinvastoin.

Ja hei, nyt voidaan luetella ihan OIKEITA raskausoireita, ei vaan niitä luulo-oireita :D Ennen poisjääneitä kuukautisia ei oikeasti ollut mitään muuta mikä herätti epäilykseni, kuin loppua kohden vähentynyt ja loppunut tiputteluvuoto. Tälläisestä tiputteluvaivasta tuskin kauhean moni muu kärsii, mutta itselläni sen ansiosta oli todella varma olo raskaudesta jo päiviä ennen poisjääneitä kuukautisia. Lisäksi rinnat olivat kipeät, mutta niinhän ne aina ennen kuukautisia joten siitä ei ollut apua. Kärsein myös kovin ilmavaivoista tuolloin (ja mielessä kyllä kävi joskos se voisi johtua raskaudesta), mutta varmasti en sitä olisi yhdistänyt raskauteen ellei myös tiputteluvuoto olisi loppunut. Perhoset vatsassa alkoivat myös muutamia päiviä ennen poisjääneitä kuukautisia, johtuiko se sitten itse raskaudesta vai siitä että melko varmasti jo tiesin että nyt on tärpännyt. Olen kyllä keskustelupalstoilta lukenut, että moni on kokenut tuota "perhosia vatsassa" -tunnetta juuri noina päivinä. Joillain tulee vielä pieniä menkkakipuja tai vähän vuotoa, mutta itselläni nämä jäivät täysin pois. Onneksi myös ilmavaivat helpottivat jo tässä vaiheessa! Plussan jälkeen vatsa on ollut turvonnut ja omituisen tuntuinen, vähän kipeä. Tuntuu välillä kuin ei saisi mahaa ollenkaan "rentoutettua". Rinnat ovat edelleen todella aristavat ja siihen tuskin on helpotusta tulossa.

Onko ihan hullua odottaa innoissaan seuraavia raskausoireita, hyvässä tai pahassa? Eipä kai :D Oikeasti odottelen jo sitä pahoinvointiakin! Voi olla hieman toisenlainen ääni kellossa kun se oikeasti tulee...

Nyt se tuli!

Plussa meinaan :) Eilen kuukautisten olisi pitänyt alkaa, mutta kuten loppuneesta tiputtelusta päättelin jo useampia päiviä sitten, ei niitä tullut. Tänään aamulla uskalsin tehdä raskaustestin ja selkeä positiivinenhan se oli! En meinannut housuissani pysyä aamulla ja nyt harmittaa että on viikonloppu eikä voi heti varata aikaa neuvolaan :D Vaikka toisaalta on niin varma asiasta, pieni epäilys kalvaa mieltä. Ei vielä uskalla täysillä uskoa, että suurin toive olisi oikeasti käymässä toteen. Iiks, niin ihanaa!!!

Jännän äärellä, pitkästä aikaa!

Pitkä aika on vierähtänyt viime kirjoituksesta, mutta täällä edelleen ilman vauvauutisia on eteenpäin porskutettu. Vakavampi sairastuminen lähiperheessä loppuvuodesta tainnut myös vaikuttaa omaan jaksamistasoon, onneksi nyt ollaan senkin suhteen voiton puolella.

Mutta itse asiaan... Pari viimeistä kuukautta ollut jotenkin niin epätoivoinen olo. Varsinkin kun minulla on noita vuotohäiriöitä, eli alan joka kuukausi tiputtelemaan verta jo ovulaation aikaan, mikä jatkuu pikkuhiljaa runsastuen varsinaisiin kuukautisiin asti, ja kuukautisten jälkeen noin viikko-puoltoista täysin veretöntä aikaa kunnes sama rumba uudestaan. Vaikka kävinkin viime kesänä tutkituttamassa että perusasiat on kunnossa, niin on taas kovin alkanut epäilyttää kun vauvaa ei vaan kuulu. Tässä kuussa on ollut jotain erilaista, ja olen jotenkin ihan superinnoissani ja perhosia vatsassa, voisiko se nyt olla! Kuukautiset pitäisi alkaa huomenna, joten yritän pitää jalat vielä maassa ettei taas tipahda liian korkealta. Pakko silti purkaa tämä tunne, mitä jos mitä jos nyt vihdoin onnisti... Tiputteluvuoto alkoi jo heti oviksen aikaan, jopa normaalia aiemmin kuin yleensä, mutta viime päivinä se on hiljalleen vähentynyt ja loppunut kokonaan. Näin ei ole ennen käynyt. Viime yönä myös kun heräsin, tunsin voimakasta vihlontaa vasemmalla puolella alavatsassa. Toki jonkunlaisia vihlontoja on vatsassa puolin ja toisin ollut joka kuukausi, mutta nyt sekin tuntui erilaiselta. Ehkä vain kuvittelen taas, ehkä kova vauvakuume saa kehoni reagoimaan valeraskauden oirein... Ehkä meidän aika ei ole vieläkään.. Mutta jos onkin?