Raskaus, liikunta ja keskenmeno

Ehkä vähän hullua, mutta en ole uskaltanut harrastaa minkäänlaista liikuntaa sen jälkeen kun sain taas tietää olevani raskaana. Jotenkin minulle on pinttynyt hölmö ajatus päähän että mitä jos kaikki se hyppiminen, tärähtelyt ja lihastreenit aiheuttivatkin keskenmenon. Olen lukenut asiasta paljon, mutta melkeinpä joka tuutissa toitotetaan ettei liikunnalla voi aiheuttaa keskenmenoa.

Toisaalta löysin viitteen yhteen tutkimukseen, jossa vastoin kaikkien muiden lukemieni lähteiden tietoja olikin saatu tulokset, että keskenmenon riski kasvoi lähes nelinkertaiseksi niillä jotka harrastivat säännöllistä rajua liikuntaa raskauden alussa. Alunperin bongasin tutkimuksen vauva.fi:n keskustelupalstalta, jonne joku olikin kirjannut oleellisimmat pointit:

"Liian raju liikunta yli kolminkertaistaa raskaana olevan naisen keskenmenon riskin raskauden ensimmäisinä kuukausina, paljastaa Tanskassa tehty tutkimus.

Erityisen riskiherkkiä lajeja ovat erilaiset pallopelit, kontaktilajit ja liian pitkät juoksulenkit. Uiminen ei keskenmenon riskiä lisännyt. Ison riskin ryhmään kuuluivat naiset, jotka harrastivat liikuntaa yli seitsemän tuntia viikossa.

Syddansk Universitetissa tehdyssä tutkimuksessa oli mukana 90 000 naista. Heiltä kysyttiin, minkälaisia liikuntamuotoja he harrastivat raskauden eri vaiheissa. Tietoja verrattiin raskauden edistymiseen. Kävi ilmi, että raskaus keskeytyi sitä useammin mitä enemmän ja rajumpaa liikuntaa raskaana oleva nainen harjoitti.

Suurimmillaan riski raskauden keskeytymiseen oli raskausviikkojen 11 - 14 välisenä aikana. Kun raskaus eteni viikolle 18, keskenmenon riski alkoi laskea.

Tutkimus julkaistiin British Journal of Obstetrics and Gynaecology lehdessä."

Yksi tutkimuksesta kertova artikkeli löytyy täältä.

Oli miten oli, olen nyt päättänyt ottaa rauhallisesti varmuuden vuoksi. Yritän pikkuhiljaa taas lisätä liikuntaa mutta rauhallisemmassa muodossa. Normaalisti olen harrastanut lähinnä aerobicia+ lihaskuntoa ja tahkonut tanssimattoa. Molemmissa näissä on paljon hyppyjä ja tärähdyksiä, joita suositellaan loppuraskauden aikana vältettävän. Itsestäni tuntuu, että haluan välttää näitä myös nyt alkuraskaudessa. Kohtuullisena määränä ne varmaan olisivat ihan ok, mutta pelottaa liikaa ainakin tällä hetkellä.  Tutkimuksessakin puhutaan tosiaan liian rajusta liikunnasta, ja liikunta on muutoin erittäin suositeltavaa raskaana. Jotkut liikkuvat onnellisesti raskauden läpi, juoksevat yms. ilman mitään ongelmia. Voi olla ettei oma liikkumiseni oikeasti vaikuttanut mitenkään keskenmenoon, näin oma järkenikin sanoo minulle, mutta silti jokin pieni ääni rajoittaa minua.

Eka neuvola lähestyy (taas)

Viikon päästä oisi se ensimmäinen neuvolakäynti käsillä! Viimeksihän juuri tuolloin sain keskenmenon eli kävin vain kääntymässä neuvolassa josta minut onneksi ohjattiin suoraan ultraan asia varmistamaan. Toistaiseksi kaikki on hyvin tällä kertaa :) Vessassa käydessä sitä aina ensimmäisenä tarkistaa ettei vaan näy yhtään veristä vuotoa, mutta eipä ole onneksi näkynyt. Nyt eletään juuri niitä hetkiä, jolloin vuoto viimekerralla alkoi, painajaistakin olen jo nähnyt että alan vuotamaan verta ja keskenmeno tulee taas... Mutta toivottavasti suurin pelko alkaa näiden viikkojen jälkeen helpottaa. Toki pienellä varauksella mennään varsinkin ensimmäinen kolmannes loppuun, mutta kenties jo vähän iloisemmin mielin kuin tähän asti.

Rinnatkin ovat vihdosta viimein kipeytyneet oikein kunnolla, väsymys välillä vaivaa mutta muuten olo on melkolailla normaali. Iltaturvotus tietty vaivaa taas, sama oli silloin viimeksi. Iltaisin maha välillä näyttää kuin oltaisiin jo jossain neljännellä kuulla.

Tässä sitä taas mennään?

Pari päivää viime postauksesta tein raskaustestin, joka näytti negatiivista. Pari kertaa tuli hieman veristä vuotoakin, joten totesin ettei tässä ilmeisesti raskaana kuitenkaan olla ja kai ne menkat sieltä edelleen pukkaa. Mutta sitten tuo minituhruttelu taas loppui kokonaan, joten tänään tein uuden testin. Ja selkeä viivahan siihen tuli. Ilmeisesti nyt olen ihan oikeasti taas raskaana. Kumma vaan, tuon viivan näkeminen ei tuonut mitään suurta tunnekuohua kuten ekalla kerralla. Tottakai olen iloinen, mutta siitä ekasta keskenmenosta jäi niin vahva varautuneisuus ja pelko päälle, etten uskalla kunnolla iloita asiasta varmaan moneen viikkoon, ennenkuin keskenmenon riski on selkeästi vähentynyt. Mutta yritän hyvillä mielin mennä eteenpäin, turha pelko ja stressaaminen on vaan pahasta. Tästä se meidän käärö voi nyt oikeasti tulla :)

Kuukautiskierto keskenmenon jälkeen

Ensimmäiset kuukautiseni keskenmenon jälkeen tulivat kutakuinkin ajallaan, jos ajatellaan että kierto olisi lähtenyt siitä kun keskenmeno tapahtui. Minulle normaalia tiputteluvuotoa tuli noin viikon ajan kunnes vuoto runsastui kuukautisiksi. Keho ei kuitenkaan ole ollut täysin oma itsensä. Rintani kipeytyvät ja turpoavat normaalisti joka kuukausi jo ovulaation aikoihin ja arkuus hellittää vasta kuukautisten loputtua, mutta nyt ei missään vaiheessa esiintynyt pienintäkään arkuutta tai turvotusta. Myöskään normaaleja kuukautiskipuja ei ollut, vain hyvin pientä kipua. Sen takia en pysty täysin varmaksi sanomaan kuukautisten alkamispäivää, tiputteluvuoto kun runsastui tasaisesti joka päivä eikä tullut sitä selkeää über-kipupäivää josta aina varmasti tiedän alkamispäivän.

Sama meno jatkui tässä nykyisessä kierrossa, eli olen kummastellut ettei rinnossa ole ollut pientäkään kipua tai turvotusta. PAITSI eilisestä lähtien on ollut hieman molempia havaittavissa. Kuukautisetkin pitäisi alkaa ihan näinä päivinä ja tiputteluvuoto loppui edellispäivänä eli olen taas hieman hämilläni. Viimeksi siis tiesin jo ennen raskaustestiä olevani raskaana, koska tuo viikon-kaksi kestävä päivittäin runsastuva tiputteluvuoto ennen varsinaisia kuukautisia yhtäkkiä loppui pari päivää ennen kuukautisia. Nyt näyttäisi käyneen taas niin... Voisiko se olla? Pitänee odottaa vielä muutama päivä ja tehdä testi. Se selittäisi miksi A. En ole meinannut päästä sängystä ylös tämän viikon aikana, aamuisin voisi vaan nukkua ja nukkua. B. Turvottaa mahasta ja vyötäkin täytyy pitää reiän verran isommalla. C. Minulla on ollut omituista pientä pahoinvointia viime päivinä. D. Tänään posket ovat lehottaneet punaisina ja viluttaa, tämänkin olen lukenut voivan johtua raskaudesta.

Jotenkin ei vaan yhtään ole sellainen olo. Ei vaan tunnu siltä että voisi olla raskaana. Ei oikein uskalla toivoa. Välillä kun näkee onnellisia tuoreita vanhempia vauvojensa kanssa, tulee tosi haikea olo ja meinaa itkettää. Meillä olisi voinut jo pian olla kaikki se. Tiedän että meillä on aikaa vielä, ollaan nuoria, asiat voisi olla miljoonasti huonommin jne. Ei se silti helpota sitä tunnetta.