Neuvolajuttuja

Edellisestä neuvolavisiitistä en erikseen edes mitään kirjoitellut, eipä siellä mitään ihmeellistä edes ollut. Sen jälkeen oli myös sokerirasitustesti, siinäkään ei mitään poikkeavaa tullut ilmi. Eilen oli 30-viikon neuvolakäynti jossa näitä tuloksia katsottiin. Hemoglobiini on alun 119:sta laskenut lukemiin 112, ja neuvolan täti antoi pari laattaa rautaa mukaan. Vauvan asentoa tunnusteli, totesi että pää tuntuu olevan alhaalla ja kysyi tuntuuko oikeassa kyljessä jotain potkuja kun siellä tuntuu jalka heiluvan xD Ai että tuntuuko.. Tänäänkin tuli niin mojovat potkut kylkeen että yksinäni kotona valitin/huusin ja kissa ihmetteli mikä minulla on hätänä. Tuntuu aikas inhottavilta! :D Mutta hyvä homma että vauveli on kääntynyt pää alaspäin (ja tämän on kyljessä tosiaan tuntenut useamman viikon).

Kohdunpohjan korkeudeksi mitattiin 26,5 joka menee normikäyrien mukaan mutta lähempänä alarajaa. Alkuunhan säikähdin kun oltiin ihan normikäyrien ylärajan lähellä että sieltä oikeasti tulee se iso jötkäle mitä mies aina povaa... Mutta nyt todennäköisyydet ovat sen puolella että saan soman siron prinsessan :) Oma äitini antoi minulle juuri vauvakirjani, josta lueskelin hänen kirjoituksiaan syntymästäni. Itse olin siro vauva, vain hiukan päälle 3 kilon, pitkä tumma tukka päässä ja kuulemma aivan nuken näköinen siloisella iholla. Ja hoitsujen lellikki xD

Painoa on tullut raskauden aikana noin yhdeksän kiloa. Yllättävästi ne kilot silti jonnekin "häviävät", tarkoitan että olo ei ole mitenkään valasmainen alkuun verrattuna vaikka toki sitä rasvavarastoa on kertynyt monta kiloa. Ja niinhän se meneekin että suuri osa raskaudenajan painosta tulee lapsivedestä, itse lapsesta, lisääntyneestä verimäärästä, nesteestä ja istukasta. Ai niin ja kuulemma seuraavalla neuvolavisiitillä ultrattaisiin ihan ja tarkistetaan että vauva varmasti on pää alaspäin oikeassa asennossa. Voi että, niin ihanaa jos saa vielä nähdä pikkuisen ennen syntymää!! Koko ajan kuitenkin on sanottu ettei rakenneultran jälkeen enää ole ultrauksia jos kaikki on normaalisti, joten tämä tuli yllätyksenä.

Masukuvat rv7-rv30

Masulin matka tähän asti :)

Rv 7                                                       Rv 15

Rv 18                                                       Rv 20

Rv 23                                                  Rv 26

Rv 29 (+5)                                                   Rv 30 (+5)

Perhevalmennus alkoi!

Eilen oli ensimmäinen perhevalmennuspäivä ja ollaan molemmat miehen kanssa positiivisesti yllättyneitä kokemuksesta :) Erittäin iloinen olen siitä että mieskin tykkäsi ja on innolla tulossa mukaan taas seuraavilla kerroilla. Meillä oli mukava ryhmä kasassa, jossa jaettiin rohkeasti kokemuksia ja mielipiteitä ja tämä vaikuttaa tietysti suuresti kokemukseen. Mukavaa oli, että valmennus ei ollut luentomaista vaan keskustelua ja yhdessäoloa. Miehet pääsivät myös keskustelemaan keskenään ja täällä oli kuulemma jaettu kokemuksia ja oli ilmeisesti mukava kuulla että muissakin perheissä käydään läpi hyvin samoja fiiliksiä (hermot välillä hyvin kireällä kotona itse kullakin, nainen vaan höpöttää vauvasta koko ajan kun miehelle vauva ei ole vielä konkretisoitunut ja mielessä ihan muut jutut jne). Hyvä että pääsevät porukalla näitä juttuja puhumaan :)

Eilisen teema oli vauvan syntymään valmistautuminen ja ensi viikolla naisväen kanssa käydään läpi imetykseen liittyviä asioita, kun taas miehille on joku vieraileva miespuolinen tähti kertomassa vauva-asioita miesnäkökulmasta. Kuulostaa kivalta! Monet lapsen saaneet tuttuni ovat sanoneet, että synnytysvalmennus oli melko turha eikä heillä ollut siitä oikein positiivista sanottavaa mutta itselleni tämä on tosi hieno juttu.

Toinen kolmannes oli mielestäni...

...IHANAA AIKAA!

Alkuoireet (mm. nonstop-krapula, oksentelu, raastava väsymys, sikakipeät rinnat) väistyivät ja elämä alkoi taas hymyillä :)

Tunsin oloni koko toisen kolmanneksen superenergiseksi. Ruoka alkoi maittaa normaalisti ja sain taas vähän liikunnasta kiinni. Raskauteen liittyi muutenkin kaikkea ihanaa, mm. kun tunsi ensimmäiset potkut ja nähtiin vauveli 4D-ultrassa. Masukin alkoi tämän kolmanneksen lopussa vihdoin kasvaa kunnolla! Rv 20 paikkeilla ja nimenomaan sukupuolen selvittyä (ellei tule yllätyspoikaa xD) uskalsi aloittaa kaikki ihanat vauvahankinnatkin. Ja hormonifinnit jotka raskauden alussa valtasivat selän, rintamuksen ja leukaperät ovat hävinneet kokonaan! JES! Kosmetiikan hajutkaan eivät enää ole ällöttäneet yhtä pahasti.

Kaiken kaikkiaan tämä toinen kolmannes on siis liidelty vaaleanpunaisissa vauvanpehmoisissa hattarapilvilinnoissa <3

Viimeistä kolmannesta on elelty nyt muutamia viikkoja ja fyysisesti mennään pikkuhiljaa taas huonompaan suuntaan (hormonit jyllää, vauva potkii kylkeen, olo kangistuu jne.) mutta vielä kaikki kuitenkin hyvin :)

Raskausajan napakoru

Joitain viikkoja sitten tultiin siihen pisteeseen, että oli pakko ottaa napakoru pois. Koru valui aina alas ja yläpallo alkoi hiertää lävistyksen yläreunaa, joka punehtui. Tilasin samantien netistä raskausnapakorun, jota olenkin tyytyväisenä pitänyt siitä asti. Korussa on joustava pitkä varsi, jonka saisi myös lyhennettyä mutta itse olen antanut sen olla pisimmillään koska ei ole ollut häiritsevä niin. Raskauden jälkeenhän korua voi sitten käyttää normaaliin tapaan kun sen lyhentää.

Raskausajan napakoru (rv 29 menossa)

Edelleen pelottaa, että lävistys alkaa kasvaa ulos eli pitää seurailla tilannetta! Voi olla täysin turhakin pelko. Ainakin korulla on saanut reilusti lisäaikaa, jos sen jossain vaiheessa joutuukin ottamaan pois. Aina enemmän toivoa, ettei reikä ehdi mennä umpeen ennen synnytystä. Viikot kuitenkin hupenevat jo kovaa tahtia :)

Rv 29 - kuulumisia ja masua pitkästä aikaa!

Miten ihmisen elämä on aina olevinaan niin kiiruista?? Sitten kun ei tarvitse tehdä mitään niin ei todellakaan ole jaksanut tehdä mitään järkevää, kunhan nauttinut ja löhöillyt kotona :D Mutta jos käy töissä, harrastuksissa ja tapana järkätä vielä muita projekteja vapaa-ajalle niin ei kai muuta voi olettaa. Tänään on pitkästä aikaa päivä, jolloin ei ole yhtään mitään menoa tai pakollista hommaa, ihan mahtavaa. Pääsee blogikin päivittymään!

Meille kuuluu oikein hyvää, seesteinen odotusvaihe on jatkunut samaan malliin. Töitä olisi jäljellä enää neljä viikkoa, JES! Niiiin odotan mammalomalle pääsyä. Miljoona projektia odottaa tekijäänsä silloinkin eli todellakaan ei ole pelkoa että aika käy pitkäksi vauvaa odotellessa.

Vauva on kovin alkanut hikkailemaan masussa viime viikkoina. Nämä (oletettavasti siis) hikat alkoivat joskus kuukausi sitten ja alkuun ihmettelin että mitä ihmettä masussa tapahtuu kun tuntuu tasainen sykähtely. Netin ihmeellistä maailmaa selaillessani tulinkin siihen tulokseen että tämän täytyy olla vauvan hikkailua. En ollut vielä aiemmin kuullut tai lukenut mistään että vauvoilla on tapana hikkailla masussa, mutta ilmeisesti kuuluu täysin asiaan kun keuhkot kehittyvät. Jossain vaiheessa hikka toistui päivittäin useitakin kertoja, mutta nyt on onneksi helpottanut eikä tule edes joka päivä. Tämä hikkailu ei nimittäin tunnu mitenkään erityisen mukavalta.

Muutenkin potkut ja liikehdinnät tuntuvat viikko viikolta epämukavemmilta, varsinkin kun niitä on alkanut kohdistua kylkiin. Tai oikeastaan vain toiseen kylkeen xD Mutta silti ihania aikoja <3

Masukuvakin pitkästä aikaa!

Rv 29 +5