Ovulaatiotesteistä

Hankein heti itselleni ovulaatiotestejä, kun aloitimme yrittämään vauvaa. Innokkaana testailin joka päivä, ja lopulta olin vain hämmentynyt ja pettynyt, kun mikään päivä ei tuottanut positiivista tulosta. Haalea viiva kyllä testiin ilmestyi muutamina päivinä, mutta sitten se jo olikin poissa. Taisin seuraavassakin kierrossa tehdä muutaman testin, mutten taas saanut mitään järkevää tulosta. Sitten päätin jättää nämä testit vallan sivuun. Tässä kierrossa taas tilasin läjän ja päätin testata niitä tuplasti ahkerammin, kaksi kertaa päivässä. Ja kas, onnistuin ensimmäistä kertaa saamaan vahvan viivan eli positiivisen tuloksen eräänä aamupäivänä! Olin tehnyt testin myös edellisiltana, jolloin testiin tuli haalea viiva. Mielenkiinnosta testasin vielä myös saman päivän iltana, ja tuolloin testissä oli taas enää haalea viiva. Jos olisin tehnyt testin taas kerran päivässä, todennäköisesti olisin jäänyt odottamaan että viiva vahvistuu, ja seuraavana päivänä se olisikin ollut poissa.

Hormonipiikki, joka tulee juuri ennen ovulaatio, voi oikeasti olla niin nopea tapahtuma että vahva positiivinen tulos jää saamatta. Ainakin jos testailee kerran päivässä. Nyt painoin tarkkaan mieleeni missä vaiheessa kiertoa sain positiivisen tuloksen, jatkossa jos haluaa käyttää vielä ovistestejä niin osaa paremmin täsmäyttää testailuja tai sitten menee ihan matemaattiselta pohjalta ilman testejä, kiertoni on kuitenkin sen verran säännöllinen.

Enää ei olisi montaa päivää menkkojen alkuunkaan, vain viisi... Tosin kaksi päivää sitten alkoi taas tuttu tiputtelu, ja pelkään sen aina tarkoittavan tulevia menkkoja. Jos nyt yritän positiivisesti ajatella, niin tiputtelu alkoi normaalia myöhemmin ja on ollut erilaista kuin aiemmin. Mitään oireita en ainakaan ole kokenut, normaalia rintojen arkuutta menkkojen lähestyessä. Noh, ei kai tässä voi taas todeta kuin saman vanhan lauseen: aika näyttää.

Taas yksi kuukausi takana..

Viimeisin negatiivinen testi taas tehty, muutamia päiviä ennen kuukautisten alkua (testillä, joka lupaa tulokset jopa neljä päivää ennen kuukautisten alkua). Niin vaan tiputteluvuoto ovulaation jälkeen taas jatkui ja jatkui, lisääntyi kuukautisten lähestyessä ja lopulta kuukautiset alkoivat kunnolla juuri odotettuna päivänä. Taas oli tämä uusi ihmeellinen ilmiö, eli hyvinkin siedettävät kuukautiskivut! Vain suhteellisen pientä jomottelua ja kipua alavatsassa, mutta ei taaskaan särkylääkkeelle tarvetta. Normaalisti kipujen kanssa pystyy vain olemaan sikiöasennossa sohvalla. Lisäksi kuukautiset ovat parilla viime kerralla pienten kipujen lisäksi kestäneet vain 1-2 päivää, mikä myös on ennenkuulumatonta omalla kohdallani. Sitä ennen kuukautiseni ovat aina, vuosikausia, kestäneet 4-6 päivää. Katsotaan mitenkä tällä kertaa, nyt on toinen päivä menossa.

Sinänsä omituista, että kuukautiset ovat yhtäkkiä muuttaneet luontoaan noin paljon, ja juuri siitä alkaen kun aloitettiin koittamaan vauvaa. Ja koska raskaustestit ovat edelleen näyttäneet negatiivista, on raskauskin todella epätodennäköinen. Voiko olla, että ihmisen psyyke voisi vaikuttaa noin voimakkaasti? Koska viimeiset kolme kuukautta olen niin kovin toivonut sitä raskautumista, ja erityisesti kuukautisten alkaessa sitä toivoo, toivoo ja toivoo että kunpa ne nyt eivät alkaisi...