Neuvolajuttuja

Edellisestä neuvolavisiitistä en erikseen edes mitään kirjoitellut, eipä siellä mitään ihmeellistä edes ollut. Sen jälkeen oli myös sokerirasitustesti, siinäkään ei mitään poikkeavaa tullut ilmi. Eilen oli 30-viikon neuvolakäynti jossa näitä tuloksia katsottiin. Hemoglobiini on alun 119:sta laskenut lukemiin 112, ja neuvolan täti antoi pari laattaa rautaa mukaan. Vauvan asentoa tunnusteli, totesi että pää tuntuu olevan alhaalla ja kysyi tuntuuko oikeassa kyljessä jotain potkuja kun siellä tuntuu jalka heiluvan xD Ai että tuntuuko.. Tänäänkin tuli niin mojovat potkut kylkeen että yksinäni kotona valitin/huusin ja kissa ihmetteli mikä minulla on hätänä. Tuntuu aikas inhottavilta! :D Mutta hyvä homma että vauveli on kääntynyt pää alaspäin (ja tämän on kyljessä tosiaan tuntenut useamman viikon).

Kohdunpohjan korkeudeksi mitattiin 26,5 joka menee normikäyrien mukaan mutta lähempänä alarajaa. Alkuunhan säikähdin kun oltiin ihan normikäyrien ylärajan lähellä että sieltä oikeasti tulee se iso jötkäle mitä mies aina povaa... Mutta nyt todennäköisyydet ovat sen puolella että saan soman siron prinsessan :) Oma äitini antoi minulle juuri vauvakirjani, josta lueskelin hänen kirjoituksiaan syntymästäni. Itse olin siro vauva, vain hiukan päälle 3 kilon, pitkä tumma tukka päässä ja kuulemma aivan nuken näköinen siloisella iholla. Ja hoitsujen lellikki xD

Painoa on tullut raskauden aikana noin yhdeksän kiloa. Yllättävästi ne kilot silti jonnekin "häviävät", tarkoitan että olo ei ole mitenkään valasmainen alkuun verrattuna vaikka toki sitä rasvavarastoa on kertynyt monta kiloa. Ja niinhän se meneekin että suuri osa raskaudenajan painosta tulee lapsivedestä, itse lapsesta, lisääntyneestä verimäärästä, nesteestä ja istukasta. Ai niin ja kuulemma seuraavalla neuvolavisiitillä ultrattaisiin ihan ja tarkistetaan että vauva varmasti on pää alaspäin oikeassa asennossa. Voi että, niin ihanaa jos saa vielä nähdä pikkuisen ennen syntymää!! Koko ajan kuitenkin on sanottu ettei rakenneultran jälkeen enää ole ultrauksia jos kaikki on normaalisti, joten tämä tuli yllätyksenä.

Perhevalmennus alkoi!

Eilen oli ensimmäinen perhevalmennuspäivä ja ollaan molemmat miehen kanssa positiivisesti yllättyneitä kokemuksesta :) Erittäin iloinen olen siitä että mieskin tykkäsi ja on innolla tulossa mukaan taas seuraavilla kerroilla. Meillä oli mukava ryhmä kasassa, jossa jaettiin rohkeasti kokemuksia ja mielipiteitä ja tämä vaikuttaa tietysti suuresti kokemukseen. Mukavaa oli, että valmennus ei ollut luentomaista vaan keskustelua ja yhdessäoloa. Miehet pääsivät myös keskustelemaan keskenään ja täällä oli kuulemma jaettu kokemuksia ja oli ilmeisesti mukava kuulla että muissakin perheissä käydään läpi hyvin samoja fiiliksiä (hermot välillä hyvin kireällä kotona itse kullakin, nainen vaan höpöttää vauvasta koko ajan kun miehelle vauva ei ole vielä konkretisoitunut ja mielessä ihan muut jutut jne). Hyvä että pääsevät porukalla näitä juttuja puhumaan :)

Eilisen teema oli vauvan syntymään valmistautuminen ja ensi viikolla naisväen kanssa käydään läpi imetykseen liittyviä asioita, kun taas miehille on joku vieraileva miespuolinen tähti kertomassa vauva-asioita miesnäkökulmasta. Kuulostaa kivalta! Monet lapsen saaneet tuttuni ovat sanoneet, että synnytysvalmennus oli melko turha eikä heillä ollut siitä oikein positiivista sanottavaa mutta itselleni tämä on tosi hieno juttu.

Viime viikon neuvolakäynti (rv 22)

Viime viikolla eli rv 22 oli taas neuvolavisiitti, jossa mitattiin perusjutut, jätin pissinäytteen ja uutena juttuna mitattiin kohdunpohjan korkeus. Edellispostauksessa jo mainitsinkin että mitta oli itseasiassa keskivertokäyrän yläpuolella, mutta normaalin rajoissa kuitenkin. Oma paino oli noussut lähtötilanteesta tuolloin noin neljä kiloa. Lisäksi sain raskaustodistuksen ja käytiin läpi Kelan hakemukset. Pistin ne heti viime viikonloppuna netin kautta eteenpäin. Äitiyspakkausta nyt ei jäädä odottelemaan, koska sellaista en tilannut mutta raha pitäisi sitten paukahtaa tilille. Sydänääniä jouduttiin ensimmäistä kertaa oikein odottelemaan ja etsimään kun vauva liikkui niin paljon koko ajan, mutta löytyi nekin lopulta :)

Seuraavaksi pitäisi käydä sokerirasituskokeessa, kuulosti todella tylsältä hommalta :( Hyvä että huolella seurataan tätäkin odottajilla mutta 12 tuntia ilman ruokaa ja juomaa plus pari tuntia hengailua vielä labrassa ei kuulosta huippukivalta.

Rv 18 ja kolmas neuvola

19. raskausviikko alkaa sekin jo vedellä viimeisiään, mutta alkuviikosta tuli taas masua kuvailtua ja parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vertailun vuoksi myös ihan alusta rv 7 kuva sekä rv 17 kuva viime viikolta:

Rv 7

Rv 17

Rv 18

 Nyt voin oikeasti sanoa että onpas se masu kasvanut! Eihän se mikään iso edelleenkään ole, mutta kasvanut. Se on ottanut mielestäni hirmuisen spurtin viime aikoina ja sama meno tuntuu jatkuvan. Kuvistakin huomaa että vasta viimeisen viikon aikana masu on selkeästi pullistunut. Miltähän ensi viikon kuva näyttää...

Edellispäivänä oli vihdoin kolmas neuvolavisiitti. Mitattiin taas paino, verenpaine ja kuunneltiin vauvan sydänäänet. Painoa on alusta tullut noin kaksi kiloa ja verenpaine on pysynyt todella hyvänä, oli nyt 90/60, aiemmin ollut noin 100/60. Vauvan syke kuulemma todella hyvä, juuri kuin pitääkin. Aikamoiset potkuäänet kuului siinä vauvan sydäntä kuunnellessa, sanoinkin ettei kaveri tunnu juuri koskaan lepäävän! Jonkinlaista myllerrystä tuntuu masussa melkein aina. Ihanaa kun toisen liikkeet tuntee jo niin selkeästi. Välillä oikein säpsähdän kun tulee isompi potku, niin yllättäviä tuntemuksia :D Jännittää miltä ne potkut oikein tuntuvat useamman kuukauden päästä kun nyt jo tuntuvat toisinaan niin voimakkailta. Ehkäpä niihin tottuu paremmin kuukausien saatossa?? No, ihanaa joka tapauksessa että tämä meidän vauveli ilmoittelee olemassaolostaan erittäin aktiivisesti.

Rv 15, toinen neuvolakäynti

Täällä taas useamman viikon tauon jälkeen! Lomareissu meni ihanasti, vajaa viikko sitten kotiuduttiin sieltä. Lähtöpäivänä vielä oksensin, mutta reissun aikana en lähes yhtään! Ainoastaan toiseksi viimeisenä päivänä käytiin venereissulla merellä ja pahoinvointi yltyi sen verran että oksennus lensi. Myös seuraavana päivänä eli lähtöpäivänä oksensin useamman kerran, en tiedä yllyttikö se merisairaus oksentelun taas hetkeksi niin kovin käyntiin. Muuten oloni oli ihan hyvä, jännä miten voi oksettaa vaikka olo ei oikeastaan ole muuten pahoinvoiva. Toki olo oli edelleen monesti vähän hönttä ja tuli pahoinvoivia hetkiä, mutta selvä muutos ja aiempaan.

Toinen neuvola oli heti kotiinpaluun jälkeen viisi päivää sitten. Käynti oli yllättävän nopea. Kerrattiin ultrassa saatuja tuloksia, ja verikokeiden tuloksetkit olivat erittäin hyvät eli kaikesta päätellen terve lapsi tulossa. Verenpaine ja paino taas mitattiin, lisäksi lääkäri teki sisätutkimuksen ja kuunneltiin sydänäänet. Ihana höyryjuna siellä puksutteli :D Syke oli jossain 140 paikkeilla. Käly kovin povailee meille tyttövauvaa sykkeen ja pahoinvointini vuoksi, nähtäväksi jää :) Hän onkin alusta asti sanonut että meidän pitää tehdä ne tyttövauvat, koska heillä on vaan poikia.

Hemoglobiini oli edelliskerralla mitattuna ollut 116, eli vielä ihan ok mutta olisin sen toivonut olevan parempi. Nyt sitten olen hamstrannut kaappeihin kaikkea rautapitoista ruokaa, koska mielummin haluaisin saada rautani ravinnosta kuin pillerikuurista. Rautaa pitäisi kyllä saada päivittäin niin älytön määrä, että todennäköisesti silti joudun kuurille jossain vaiheessa, mutta yritetään nyt kuitenkin.

Viime kuukausina olen huomannut muutamina päivinä pienen määrän verenvuotoa, mutta onneksi ei ole ollut mitään vakavaa. Ensimmäisellä kerralla huomasin kirkasta verta valkovuoden seassa muutaman päivänä, mutta ensimmäisen ultra oli onneksi juuri tulossa ja siellähän kaikki oli hyvin. Toinen kerta oli nyt lomareissulla, vuodon seassa oli hyvin tummaa ja rusehtavaa verta. Onneksi neuvola oli heti kotiintultuamme ja sai varmistettua kaiken olevan taas hyvin. Aina näitä pelästyy, mutta vuodot oli kyllä niin pieniä ja lyhytaikaisia etten niitä suuresti panikoinut. Nyt lääkärintutkimuksessa selvisi syykin tähän pieneen vuotoon. Äitiyskorttiini lääkäri oli virallisella termillä merkinnyt "portiossa ektopiaa". Ilmeisesti siis kohdun limakalvoa on myös kohdun ulkopuolella, emättimen puolella, ja tämä limakalvo on hieman herkkää verenvuodolle. Onpa hyvä tietää mistä nuo pienet vuodot johtuvat!

Aika on yhtäkkiä pyrähtänyt eteenpäin oikein kunnolla, nyt on oikeasti jo 16. raskausviikko eli neljä kuukautta tulee täyteen! :) Toisaalta vielä viikko sitten tuskailin miehelle, että tuntuu kuin olisin jo ikuisuuden ollut raskaana ja vielä toinen ikuisuus että lapsi syntyy. Ei sitä oikein ole tullut ajatelleeksi ennen, että raskaus on oikeasti todella todella pitkä aika. Nyt ollaan jo uskallettu kertoa useimmille ystäville ja sukulaisillekin tulevasta perheenlisäyksestä :) Töissä en vielä ole asiaa maininnut, mutta aion kertoa esimiehille ihan näinä päivinä/viikkoina. Luulisi että tuo maha muutenkin alkaa kohta näkyä.

Neljä kuukautta tulee täyteen, masusta ristiriitaiset fiilikset :D Jotenkin ärsyttävä vaihe kun olo on paksu, omat pöksyt ei mene kiinni, masu ei silti todellakaan ole vielä ihana vauvamasu vaan turvonnut pömppis eli näyttää kuin olisin vaan syönyt liikaa. Lomalla oli ihan hirmuinen turvotus, ja iltaturvotuksen kanssa tuntui että maha alkoi jo muistuttaa pientä vauvakumpua. Lomaturvotus on nyt helpottanut, ja iltaisin tulee taas se perus pieni alamahan pömppis. Loppuun siis vielä masukuva, pistetään vertailukohteeksi rv 7 otettu kuva, että huomaa jotain muutostakin:

Masu rv 15 (+2)

Masu rv 7

Ensimmäinen raskausajan neuvola

Eilen oli vihdosta viimein ensimmäinen neuvolakäynti :) Toisaalta olin innoissani ja toisaalta jännitti, koska tiesin että jutellessa tulee esille arkoja aiheita. Hyvät fiilikset käynnistä kuitenkin jäi. Ajaessani neuvolaan ajatuksissa alkoi pyöriä edellinen pikavisiitti ja reissu lääkärikeskuksen ultraan, jossa todettiin keskenmeno, ja tietysti se lohduton tunne sen jälkeen. Ravistelin nämä ajatukset nopeasti pois, ja toivoin ettei itku tule taas kun keskenmeno mainitaan. Toinen asia minkä tiesin tulevan ilmi, josta en todennäköisesti herkistymättä selviä, on oman äitini vakava sairastuminen. Asia oli luonnollisesti rankka perheellemme loppuvuoden ja alkuvuoden, mutta nyt näyttää jo paljon paremmalta. Toki rankat hoidot edelleen jatkuvat äidillä, mutta tuleva näyttää jo valoisammalta. Viime ajat eivät siis ole olleet elämäni onnellisimpia, mutta nämä ajat voisivat olla tulossa?

Tiesin aika hyvin mitä odottaa ensimmäiseltä käynniltä, sen verran olin aiheesta lukenut etukäteen. Alkuun kysyttiin tietysti vointia, onko pahoinvointia ja väsymystä. Muun ajan terveydenhoitaja lähinnä kyseli minulta elämäntavoista ja perheidemme sairauksista; ruokatottumuksista, liikunnasta, parisuhteestamme, asuinoloistamme, sairauksista, allergioista, päihteiden käytöstä yms. Lisäksi hän kertoi ja antoi lappuset raskausajan ravinto- ja liikuntasuosituksista sekä muutamat raskausajan oppaat. Sain neuvolakortin, johon merkitään kaikki raskauteen liittyvä, niin minun kuin tulevan vauvan tiedot (vauvan tiedot tietty heti ensimmäisestä ultrasta eteenpäin). Minulta mitattiin heti paino ja verenpaine. Sain lähetteet labraan ja ensimmäiseen ultraan, jippii! Labrassa mitataan siis mm. hemoglobiini, katsotaan veriryhmä ja tiettyjä sairauksia, mm. HIV.

Oli kiva, että kaikista raskausajan ultraäänitutkimuksista sai myös monisteen, jossa on kerrottu niiden ajankohta ja mitä niissä erityisesti katsotaan. Kaikista ultrista, eli jos kaikki menee hyvin niin eihän niitä ultria tule kuin kaksi :D Ja ensimmäinen on jo kuukauden päästä! Kaikessa tässä hössötyksessä ja innossa meinaa unohtaa keskenmenon pelon, mikä toisaalta on hyvä, mutta toisaalta huono. Kuukauden päästä voidaan nähdä jo pienet sormet ja varpaat, ihan uskomatonta. Ihan hämmästyin, kun mieskin selasi tuomani opukset ja lippulappuset läpi eilen ja vaikutti kovin kiinnostuneelta kaikesta. Hän kun ei ole ollut yhtä innokas lukemaan kaikkea mahdollista tietoa kuten minä, tosin olen hänet aika hyvin koittanut pitää itse ajantasalla kertomalla missä vaiheessa mennään, esim. nyt meidän vauva on pienen mustikan kokoinen ja sillä alkaa pikkuiset kädet ja jalat muodostua.

Ainiin, ja kuten arvailinkin niin samaan tulokseen raskausviikoissa tultiin neuvolassa kuin olin jo netin laskureilla laskenut, eli tarkalleen tänään menossa rv 7+4, laskettu aika 22.1.2017. Nämä varmistetaan vielä ensimmäisessä ultrassa, eli pientä muutosta voi tulla.