Toinen kolmannes oli mielestäni...

...IHANAA AIKAA!

Alkuoireet (mm. nonstop-krapula, oksentelu, raastava väsymys, sikakipeät rinnat) väistyivät ja elämä alkoi taas hymyillä :)

Tunsin oloni koko toisen kolmanneksen superenergiseksi. Ruoka alkoi maittaa normaalisti ja sain taas vähän liikunnasta kiinni. Raskauteen liittyi muutenkin kaikkea ihanaa, mm. kun tunsi ensimmäiset potkut ja nähtiin vauveli 4D-ultrassa. Masukin alkoi tämän kolmanneksen lopussa vihdoin kasvaa kunnolla! Rv 20 paikkeilla ja nimenomaan sukupuolen selvittyä (ellei tule yllätyspoikaa xD) uskalsi aloittaa kaikki ihanat vauvahankinnatkin. Ja hormonifinnit jotka raskauden alussa valtasivat selän, rintamuksen ja leukaperät ovat hävinneet kokonaan! JES! Kosmetiikan hajutkaan eivät enää ole ällöttäneet yhtä pahasti.

Kaiken kaikkiaan tämä toinen kolmannes on siis liidelty vaaleanpunaisissa vauvanpehmoisissa hattarapilvilinnoissa <3

Viimeistä kolmannesta on elelty nyt muutamia viikkoja ja fyysisesti mennään pikkuhiljaa taas huonompaan suuntaan (hormonit jyllää, vauva potkii kylkeen, olo kangistuu jne.) mutta vielä kaikki kuitenkin hyvin :)

Ensimmäinen kolmannes oli mielestäni...

...raskas, erittäin raskas. :D

Lyijynraskas olo.
Raastava väsymys.
Krapulainen olo 24/7.

Ensimmäiset viikot menivät pelonsekaisin ja epäuskoisin fiiliksin. Pikkuhiljaa mörkö keskenmenosta alkoi siirtyä taka-alalle ja iloiset tunteet saivat enemmän tilaa. Samaan aikaan olo huononi ja alkoi oksentelu. Olotila romahti heti jossei ruokaa saanut kahden tunnin välein. Nälkä iski yhtäkkiä ja todella voimakkaana. Raskas, saamaton olo jatkui koko kolmanneksen läpi. Arjen perushommat jäivät täysin; kukat meinasivat kuolla kun en jaksanut niitä kastella, kämppä oli ihan räjähtänyt kun en jaksanut siivota, kaikki jäi ihan retuperälle. Kosmetiikan hajut alkoivat ottaa nenään ja meikkien ja puhdistusaineden käyttö alkoi ällöttää. Naama ja olkapäiden seutu alkoi kukkia finneistä heti alkuviikkoina.

Sitä koitti ajatella positiivisesti, että olen raskaana ja tämä on ihanaa, mutta samaan aikaan mietti miten hirveää tämä on ja tämä samako pitäisi jaksaa joka raskauden kohdalla.

Nyt ensimmäinen kolmannes on ohitettu, eletään siis raskausviikolla 15. Elämä on taas alkanut voittaa, tunnen oloni energisemmäksi ja jatkuva pahoinvointi on jäänyt pois. Tänäkin aamuna oksensin, mutta olo ei ollut yhtään huono, oksennus vaan tuli. Nenä on entisestään herkistynyt ja toisinaan haistan toisten ihmisten parfyymit ja deodorantit jo kaukaa ja nämä hajut etovat. Finnit jatkavat edelleen kukoistustaan. Mutta fiilikset ovat kaikinpuolin hyvät, on ihanaa olla raskaana, ihana saada vauva, elämä on ihanaa!

Rv 10

Raskausviikko kymmenen alkoi ja maha litistyi olemattomiin. Turvotus paheni viikko viikolta ja edellisenä viikkona se ei jäänyt pelkkään iltaturvotukseen vaan maha pömpötti jo heti aamusta. Ajattelin jo ettei siitä enää ole paluuta mutta niin vain kävi että yhtäkkiä turvotus hävisi ja pari päivää masu oli littana kuin pannukakku, edes iltaisin ei turvonnut palloksi. Tänään on taas pienenpientä turvotusta havaittavissa, mutta aika heikkoa viime aikoihin verrattuna.

Olen hieman kahden vaiheilla haluaisinko mahan jo pullahtavan esiin vai en. Toisaalta sitä niin odottaa uusia vaiheita ja sitä että oikea vauvamasu alkaa näkyä. Toisaalta haaveilen pienestä ja söpöstä vauvamasusta raskauden loppuun asti. Eipä sillä väliä ole mitä toivon, masun kanssa käy niin kuin käy :D Jotenkin kuitenkin tuntuu, että raskauden näkymistä saadaan vielä odotella kauan.

Ensimmäiseen ultraan on enää reilu viikko ja fiilikset vaihtelevat laidasta laitaan. Luonnollistahan se on että ultran lähestyessä alkaa pelottaa ettei kaikki olekaan hyvin, varsinkin keskenmenon kokeneena. Lisäksi viime aikoina minulla on ollut outoja vatsakipuja, varsinkin öisin vatsaan sattuu ja välillä tulee aaltomaisia kipuja. Lisäksi pari kertaa valkovuodon seassa on selkeästi ollut hieman verta, todella vähän mutta kuitenkin. Kaikki tälläiset saa olon varpailleen, mutta yritän nyt rauhassa odotella ensimmäiseen ultraan saakka.

Olo on ollut huomattavasti reippaampi varsinkin viime viikon, vaikka toisaalta pahoinvointi on pahentunut ja olen alkanut oksentamaan kerran päivässä. Hassua, luulin että olo alkaisi tässä vaiheessa jo ennemmin helpottaa ja että säästyin kokonaan oksennusvaiheelta mutta näin siinä sitten kävi. Mutta pääasia että valtava väsymys ja lyijynraskas olo on poissa ja mieluummmin näinpäin kun ettei olisi ollenkaan pahoinvointia mutta se voimaton ja saamaton olo!

Vanhempi kuva ajalta rv 7

Tämänhetkistä kuvaa eli rv 10 (+2)

Haha, ja viime viikolta jalkapallon niellaisseena xD onneks tämä alamasun pömppis jäi pois

Rv 8

Nyt tosiaan yhdeksäs (ei kahdeksas niinkuin ensin kirjoitin :D) raskausviikko menossa, tarkalleen 8+5. Pari viime päivää olo oli todella huono, pienestä krapulasta siirryttiin kaameaan kankkuseen. Mutta hei, PALJON huonomminkin voisi olla, en ole oksentanut kertaakaan, vaikka pari kertaa lähellä on jo ollut. Ja tänään on ollut pitkästä aikaa tosi hyvä fiilis! Huono ja heikko olo oli vain aamulla ja aina kun syömisestä on päässyt kulumaan pari tuntia, mutta muuten melkeinpä normaali! Olen niiiiin iloinen, jos tämä alkaisi vaikka jo helpottaa, nimittäin kaikki arjen pikkuhommatkin on tuntuneet niin ylivoimaisilta monta viikkoa, kuten pyykinpesu ja tiskien hoito.

Fyysinen nälkä on tosiaan käynyt viime aikoina aggressiivisemmaksi, viimeistään pari tuntia ruokailusta maha huutaa brutaalisti tyhjyyttään ja olo romahtaa heti. Töissä tämä on käynyt hieman ongelmalliseksi, kun ei kauaa jaksa työskennellä kun energiat on taas ihan nollissa ja huono olo. Normaalisti pystyn olemaan vaikka koko päivän syömättä ilman sen kummempia ongelmia, joten muutos entiseen on suuri.

Olen taas aloittanu liikkumisen, joskin huomattavasti rauhallisemmin kuin ennen. Lainasin kirjastosta Fit Mama -DVD:n, josta olenkin tykännyt ja sen tahtiin aion liikkua mahdollisesti läpi raskauden. Tähän reilun tunnin kuntoharjoitteluun kuuluu kevyt salsa dance, jooga, synnytysvalmennus (jossa siis kehitetään synnytyksessä tarvittavia lihaksia) sekä venyttely ja rentoutus. Tykkään! Sopivan rauhallinen, ei ainakan pelota yhtään tehdä liikkeitä. 

Yksi yö näin unta että tuli taas keskenmeno. Ulos tuli pienenpieni sikiö, joka jo alkoi hyvin muistuttaa ihmistä mustine silmineen ja raajojen alkuineen... Huh, se unen tunne oli kyllä kamala ja voimakas ja ajatuksissa vaan pyöri että ei voi olla totta, ei tässä voinut taas käydä näin, oliko se oikeasti taas tässä. Muutenkin unet on olleet vähän omituisia, mutta ilmeisesti ihan kuuluu asiaan. Esimerkiksi viime yönä oltiin jossain lämpimässä maassa reissussa, jossa eksyin erään myyntikojun takahuoneeseen. Siellä oli joku kakadu-lintu, joka alkoi juttelemaan minulle. Yhtäkkiä niitä lintuja oli useita, ja ne alkoivat tehdä tatuointia jalkaani nokkimalla sitä. Lopputulos oli aivan ällistyttävän hieno valokuvamainen kuva. Sitten tajusin, että kuva oli kopioitu jostain omista valokuvistani, jotka olivat jossain pilvipalvelussa nähtävissä tai muuta vastaavaa. Sitten kuva olikin joku vähän tylsä maisemakuva, ja jäin harmittelemaan että olisihan minulla ollut paljon hienompiakin kuvia. Sitten aloin tarkastelemaan jalkaani tarkemmin, ja jalan yläosasta oli poistettu isoja suorakaiteen mallisia paloja ihoa sieltä täältä, ja ne oli silputtu pieniksi neliöiksi ja kiinnitetty polvesta alaspäin mosaiikkikuvioisesti ihoni päälle, ja tatuointi koreili päällimmäisenä. Jalkaani koristi siis ihomosaiikki polvesta alaspäin ja yläosa oli hieman silvotun näköinen. Alkuun olin hieman järkyttynyt, mutta jotenkin tokenin asiasta ja lähdin vaan pois. Joku vielä ihasteli kohta jalkaani, että "wow, the parrots?".

Sellaista tällä kertaa :D


P.S. Normimaha vs. iltaturvotus xD

                

Aamupahoinvointia aamusta iltaan

Kaikki edelleen tiettävästi hyvin ja oireet lisääntyneet mikä on hyvä merkki. Puolitoista viikkoa sitten aloin aikaisin aamulla heräilemään pieneen huonoon oloon, mutta sain aina jatkettua unia eikä noustessa ollut enää mitään. Pikkuhiljaa tämä paha olo on lisääntynyt ja yksi kaunis päivä se ei sitten mennytkään pois vaan kesti koko päivän. Oksettanut minua ei varsinaisesti ole, olo on vaan kuin pienessä krapulassa. Ihan siedettävä olotila siis, tosin yhdistettynä muutenkin väsyneeseen ja voimattomaan oloon en saa mitään nykyään aikaiseksi ja kaikki tuntuu niin ylivoimaiselta. Internetin laskureiden mukaan nyt olisi menossa suurinpiirtein raskausviikko 7. Tuskin sen tarkemmin osaavat tässä vaiheessa neuvolassakaan kertoa, koska en voi olla varma viimeisten kuukautisten alkamispäivästä.

Tänään tsemppasin itseni kauppaan (tein lähtöä aika monta tuntia) ja oli kyllä tosi huono olo siellä kaupassa. Loppureissusta aloin ihan ilmaan mitään syytä herkistelemään, itketti ihan muuten vaan mutta kunniallisesti selvisin kaupasta pois asti. Autossa sitten ajatukset lähti taas pyörimään ja sitten tuli se itku. En todellakaan tiedä mikä itketti, itketti vaan. Sitten mietin miten hullua tämä on ja minua alkoi naurattaa ihan hirveästi. Siinä sitten ajoin autolla kotiin päin yksinäni enkä saanut lopetettua naurua ja itkua. Toivottavasti en nyt ihan sekaisin raskauden aikana mene xD

Voi kun menisi nopsaan tämä eka kolmannes, niin voisi jo olla paljon turvallisemmin mielin!

Eka neuvola lähestyy (taas)

Viikon päästä oisi se ensimmäinen neuvolakäynti käsillä! Viimeksihän juuri tuolloin sain keskenmenon eli kävin vain kääntymässä neuvolassa josta minut onneksi ohjattiin suoraan ultraan asia varmistamaan. Toistaiseksi kaikki on hyvin tällä kertaa :) Vessassa käydessä sitä aina ensimmäisenä tarkistaa ettei vaan näy yhtään veristä vuotoa, mutta eipä ole onneksi näkynyt. Nyt eletään juuri niitä hetkiä, jolloin vuoto viimekerralla alkoi, painajaistakin olen jo nähnyt että alan vuotamaan verta ja keskenmeno tulee taas... Mutta toivottavasti suurin pelko alkaa näiden viikkojen jälkeen helpottaa. Toki pienellä varauksella mennään varsinkin ensimmäinen kolmannes loppuun, mutta kenties jo vähän iloisemmin mielin kuin tähän asti.

Rinnatkin ovat vihdosta viimein kipeytyneet oikein kunnolla, väsymys välillä vaivaa mutta muuten olo on melkolailla normaali. Iltaturvotus tietty vaivaa taas, sama oli silloin viimeksi. Iltaisin maha välillä näyttää kuin oltaisiin jo jossain neljännellä kuulla.

Uusia oireita

Viime päivinä nälkä on ollut ihan valtava, ihan koko ajan. Jos oikein tuhdin annoksen syön, kestää kylläisyyden tunne hetken mutta viimeistään tunnin päästä tekee taas mieli syödä kunnolla. Tänään aloitin aamupuurolla ja appelsiinilla, vartin päästä näistä totesin että pakko syödä lisää ja söin vielä leipää. Sen jälkeen jatkoin vain vedellä vaikka koko ajan mieli tekikin syödä kunnon ruokaa. Näistä parin tunnin jälkeen tein kasvismunakkaan, mutta se ei helpottanut nälkäistä oloa yhtään! Ja se on kyllä varmaa, että jos tässä vaiheessa jo alkaa syödä kuin hevonen niin kiloja kertyy varmasti liikaa.

Jostain hiljattain luin, että vain noin 300 kalorin lisäannos / päivä riittää hyvin, jossei harrasta liikuntaa. Se ei ole itse asiassa kovin paljoa, joten yritän tsempata ja syödä suht normaaleja määriä. Hitto kun tekee nytkin mieli ruokaa x| Mutta toivotaan, ettei koko raskausaika jatku samanlaisena....

Lisäriesaksi on tulleet myös tihentyneet vessakäynnit. Välillä vessassa saa käydä vartinkin välein. Viime öinä olen vessassa rampannut noin 3-4 kertaa, voisi olla pahempikin.

Fiiliksiä

Nyt on neljä päivää kulunut sitää kun plussasin ja olo on vähän ehtinyt normalisoitua :) Oltiin niin innoissaan, ja ilmoitettiinkin vauvauutisesta heti omille vanhemmillemme. Toki tässä vaiheessa voi vielä tapahtua vaikka mitä, mutta onpahan sitten tukea. Muutoin en tässä vaiheessa vielä halua uutista jakaa, toki muutamille hyville ystäville varmasti kerron ihan lähiaikoina. Ja jos joku tuttu sattuisi blogiin eksymään ja minut tunnistamaan niin ei se maailmanloppu ole. Neuvolaankin soitin heti maanantaina ja sain ajan muutaman viikon päähän. Jotenkin hönttä olo nyt vaan olla ja ihmetellä siihen asti :D Välillä mieleen tulee pahojakin ajatuksia, että mitä jos en kuitenkaan jostain syystä ole raskaana, mitä jos se loppui ennenkuin kunnolla alkoikaan jne... Mutta toisaalta ei ole mitään merkkejä miksen oikeasti olisi raskaana tai että raskaus olisi mennyt heti kesken, päinvastoin.

Ja hei, nyt voidaan luetella ihan OIKEITA raskausoireita, ei vaan niitä luulo-oireita :D Ennen poisjääneitä kuukautisia ei oikeasti ollut mitään muuta mikä herätti epäilykseni, kuin loppua kohden vähentynyt ja loppunut tiputteluvuoto. Tälläisestä tiputteluvaivasta tuskin kauhean moni muu kärsii, mutta itselläni sen ansiosta oli todella varma olo raskaudesta jo päiviä ennen poisjääneitä kuukautisia. Lisäksi rinnat olivat kipeät, mutta niinhän ne aina ennen kuukautisia joten siitä ei ollut apua. Kärsein myös kovin ilmavaivoista tuolloin (ja mielessä kyllä kävi joskos se voisi johtua raskaudesta), mutta varmasti en sitä olisi yhdistänyt raskauteen ellei myös tiputteluvuoto olisi loppunut. Perhoset vatsassa alkoivat myös muutamia päiviä ennen poisjääneitä kuukautisia, johtuiko se sitten itse raskaudesta vai siitä että melko varmasti jo tiesin että nyt on tärpännyt. Olen kyllä keskustelupalstoilta lukenut, että moni on kokenut tuota "perhosia vatsassa" -tunnetta juuri noina päivinä. Joillain tulee vielä pieniä menkkakipuja tai vähän vuotoa, mutta itselläni nämä jäivät täysin pois. Onneksi myös ilmavaivat helpottivat jo tässä vaiheessa! Plussan jälkeen vatsa on ollut turvonnut ja omituisen tuntuinen, vähän kipeä. Tuntuu välillä kuin ei saisi mahaa ollenkaan "rentoutettua". Rinnat ovat edelleen todella aristavat ja siihen tuskin on helpotusta tulossa.

Onko ihan hullua odottaa innoissaan seuraavia raskausoireita, hyvässä tai pahassa? Eipä kai :D Oikeasti odottelen jo sitä pahoinvointiakin! Voi olla hieman toisenlainen ääni kellossa kun se oikeasti tulee...

Omituista valveunta

Viime yönä kieriskelin sängyssä ja koin omituista valveunta; minulla oli paha olo ja totesin toistuvasti jolle kulle, että se johtuu tästä asiasta/tavarasta mikä minulla on nyt mukana, ei sille voi mitään. Lopulta heräsin kokonaan ja olo oli oikeasti huono, juoksin jopa vessaan kun tuntui että kohta tulee oksennus. Pahoinvointi meni onneksi ohi ja sain jatkettua unia, vaikka mahassa vähän tuntuikin kiertävän. Tämän kokemuksen jälkeen olisi enemmän kuin osuvaa olla raskaana. Mutta kuukautiset ovat ihan liki ja olen viimepäivät taas tiputellut paljon ja vuoto muuttuu koko ajan kuukautismaisemmaksi, joten tuntuu taas erittäin epätodennäköiseltä..

Raskaana, vaikka testi näyttää negatiivista?

Tein tosiaan vielä uuden testin viikko edellisen jälkeen, mutta negatiivistahan se näytti edelleen. Eipä siinä sitten muuta, kuin katse kohti tulevaisuutta taas. Tai sitten ei.. :D Seuraavaksi menin netistä lukemaan keskustelupalstoja aiheesta "raskaana, vaikka testit näyttävät negatiivista". Huh huh, ei pitäisi ruokkia omaa vainoharhaista mieltä, joka haluaa viimeiseen asti uskoa että raskaana ollaan.

Mutta yllätyin, miten monta ihmistä oikeasti on ollut jopa KUUKAUSIA raskaana ilman mitään hajua omasta raskaudesta. Kuukautiset ovat tulleet normaalisti ja testit ovat näyttäneet kerta toisensa jälkeen negatiivista. Kaikilla ei ole tullut positiivista tulosta edes terveyskeskuksessa käydessä. Osalla on ollut selkeitä raskausoireita, toisilla taas ei mitään. Tämäkin on siis mahdollista, mutta varmasti melko harvinaista. Raskaustestihän mittaa hCG-hormonin pitoisuutta, joka alkaa normaalisti nopeasti kohota raskauden alettua. Ilmeisesti kaikilla ei kuitenkaan näin käy, syystä tai toisesta.

En kuitenkaan usko tällä hetkellä olevani raskaana esim. toisella kuulla, aion omalla kohdallani sen verran luottaa testeihin. Sen verran aiheesta lukeminen kuitenkin teki, että en tiedä uskallanko enää esimerkiksi juoda lasillista alkoholia, vaikka olisin tehnyt hiljattain negatiivisen raskaustestin :O En myöskään uskalla enää juoda lemppariani inkivääriteetä ollenkaan, koska inkiväärikin on suositellulla kiellettyjen listalla. Pientä vainoharhaa aihe sai minussa siis aikaan ja taidan ravinnon suhteen ottaa varman päälle, mutta jos testi näyttää negaa niin en aio jäädä mietiskelemään tätä vaihtoehtoa sen enenpää, sitten ei vaan olla raskaana ja that's it (ellei nyt ihan mahdottomia raskausoireita puske rinnalle).

Aiheesta puuhevoseen, pistetäänpäs taas tämän hetken tuntemukset ja "oireet" kehiin :D Ovis siis jälleen takanapäin ja menkat pitäisi alkaa reilun viikon päästä. Ei mitään erityistä fiilistä että "nyt ollaan raskaana!". Normaalistihan alan tiputtelemaan aika pian oviksen jälkeen ja tätä jatkuu menkkoihin asti. Nyt on yllättävän kauan oltu tiputtelematta, mutta eilen tuli hieman hempeän vaaleanpunamaista vuotoa pyyhkiessä ja tänä aamuna tummemmanpunaista. Tottakai ensimmäisenä toivoisi että tämä on nyt sitä kiinnittymisvuotoa! :D Mutta koska vuotoni ovat mitä sattuu ja tapana on tiputella pitkin kuukautta, niin ei tämä hirveästi vakuuta vielä... Jos tiputteli loppuisi nyt kokonaan niin alkaisin tosissani epäillä raskautta, mutta jos se vielä jatkuu niin se on varmastikin ihan normitiputteluani ennen kuukautisia. Aika näyttää taasen :)

Luuloraskausoireita

Ihmisen mieli voi huijata itseään niin helposti. Jokainen raskautta toivova varmasti tietää tämän tunteen. Sitä lueskelee kaikki mahdolliset raskausoireet ja jotenkin kummallisesti kuvittelee lopulta niitä myös itselleen, mutta kas kummaa, kuukautiset tulevat normaalisti ja raskaustesti näyttää edelleen negatiivista. Olit ihan varma, että sinulla oli pahoinvointia, rintojen arkuutta, ehkäpä tunsit ihan selkeästi nipistelyä, kun "munasolu kiinnittyi kohdun seinään".

Kaikki hiemankin tavallisesta poikkeavat ilmiöt kropassa saavat ajatusrallin käyntiin, jospas nyt ollaankin raskaana ja tämä johtuisi siitä. Tai ainakin sitä toivoo sydämensä pohjasta että hei, eikös tämä voisi johtua siitä ihanasta asiasta, joko se voisi olla totta?

Kuluvan kierron omia mahdollisesti luuloraskausoireita ovat olleet lähes mitätön pahoinvointi muutamina päivinä ja muutaman viikon puoliksi löysällä ollut maha. Tuo vatsantoiminta kyllä ihmetyttää, useamman kerran pitää päivässä käydä, ensin tulee normaalia tavaraa ja seuraavalla kerralla aivan löysää. Saattaapi olla vain joku pöpö.

Vauvan odottaminen saa kyllä ajan juoksemaan... Pitää muistaa silti elää hetkessä, eikä aina jäädä odottamaan seuraavaa kuukautta kun pettymys kohtaa. Voin vaan toivottaa voimia kaikille niille, joille vauvaa ei vaan kuulu vuosien yrittämisenkään jälkeen syystä tai toisesta. Itsehän ollaan vasta alkumetreillä, kolmas kierto yrittäessä menossa. Mitään ei saa ikinä pitää itsestäänselvyytenä.