Ensimmäiset kuukautiseni keskenmenon jälkeen tulivat kutakuinkin ajallaan, jos ajatellaan että kierto olisi lähtenyt siitä kun keskenmeno tapahtui. Minulle normaalia tiputteluvuotoa tuli noin viikon ajan kunnes vuoto runsastui kuukautisiksi. Keho ei kuitenkaan ole ollut täysin oma itsensä. Rintani kipeytyvät ja turpoavat normaalisti joka kuukausi jo ovulaation aikoihin ja arkuus hellittää vasta kuukautisten loputtua, mutta nyt ei missään vaiheessa esiintynyt pienintäkään arkuutta tai turvotusta. Myöskään normaaleja kuukautiskipuja ei ollut, vain hyvin pientä kipua. Sen takia en pysty täysin varmaksi sanomaan kuukautisten alkamispäivää, tiputteluvuoto kun runsastui tasaisesti joka päivä eikä tullut sitä selkeää über-kipupäivää josta aina varmasti tiedän alkamispäivän.
Sama meno jatkui tässä nykyisessä kierrossa, eli olen kummastellut ettei rinnossa ole ollut pientäkään kipua tai turvotusta. PAITSI eilisestä lähtien on ollut hieman molempia havaittavissa. Kuukautisetkin pitäisi alkaa ihan näinä päivinä ja tiputteluvuoto loppui edellispäivänä eli olen taas hieman hämilläni. Viimeksi siis tiesin jo ennen raskaustestiä olevani raskaana, koska tuo viikon-kaksi kestävä päivittäin runsastuva tiputteluvuoto ennen varsinaisia kuukautisia yhtäkkiä loppui pari päivää ennen kuukautisia. Nyt näyttäisi käyneen taas niin... Voisiko se olla? Pitänee odottaa vielä muutama päivä ja tehdä testi. Se selittäisi miksi A. En ole meinannut päästä sängystä ylös tämän viikon aikana, aamuisin voisi vaan nukkua ja nukkua. B. Turvottaa mahasta ja vyötäkin täytyy pitää reiän verran isommalla. C. Minulla on ollut omituista pientä pahoinvointia viime päivinä. D. Tänään posket ovat lehottaneet punaisina ja viluttaa, tämänkin olen lukenut voivan johtua raskaudesta.
Jotenkin ei vaan yhtään ole sellainen olo. Ei vaan tunnu siltä että voisi olla raskaana. Ei oikein uskalla toivoa. Välillä kun näkee onnellisia tuoreita vanhempia vauvojensa kanssa, tulee tosi haikea olo ja meinaa itkettää. Meillä olisi voinut jo pian olla kaikki se. Tiedän että meillä on aikaa vielä, ollaan nuoria, asiat voisi olla miljoonasti huonommin jne. Ei se silti helpota sitä tunnetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti