Pitkä aika on vierähtänyt viime kirjoituksesta, mutta täällä edelleen ilman vauvauutisia on eteenpäin porskutettu. Vakavampi sairastuminen lähiperheessä loppuvuodesta tainnut myös vaikuttaa omaan jaksamistasoon, onneksi nyt ollaan senkin suhteen voiton puolella.
Mutta itse asiaan... Pari viimeistä kuukautta ollut jotenkin niin epätoivoinen olo. Varsinkin kun minulla on noita vuotohäiriöitä, eli alan joka kuukausi tiputtelemaan verta jo ovulaation aikaan, mikä jatkuu pikkuhiljaa runsastuen varsinaisiin kuukautisiin asti, ja kuukautisten jälkeen noin viikko-puoltoista täysin veretöntä aikaa kunnes sama rumba uudestaan. Vaikka kävinkin viime kesänä tutkituttamassa että perusasiat on kunnossa, niin on taas kovin alkanut epäilyttää kun vauvaa ei vaan kuulu. Tässä kuussa on ollut jotain erilaista, ja olen jotenkin ihan superinnoissani ja perhosia vatsassa, voisiko se nyt olla! Kuukautiset pitäisi alkaa huomenna, joten yritän pitää jalat vielä maassa ettei taas tipahda liian korkealta. Pakko silti purkaa tämä tunne, mitä jos mitä jos nyt vihdoin onnisti... Tiputteluvuoto alkoi jo heti oviksen aikaan, jopa normaalia aiemmin kuin yleensä, mutta viime päivinä se on hiljalleen vähentynyt ja loppunut kokonaan. Näin ei ole ennen käynyt. Viime yönä myös kun heräsin, tunsin voimakasta vihlontaa vasemmalla puolella alavatsassa. Toki jonkunlaisia vihlontoja on vatsassa puolin ja toisin ollut joka kuukausi, mutta nyt sekin tuntui erilaiselta. Ehkä vain kuvittelen taas, ehkä kova vauvakuume saa kehoni reagoimaan valeraskauden oirein... Ehkä meidän aika ei ole vieläkään.. Mutta jos onkin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti