Tunne oli ollut hyvin vahva jo pari päivää ennen lääkärin lausuntaa, joten shokkina se ei enää siinä kohtaa tullut kun hän ultrassa totesi kohdun tyhjentyneen kokonaan. Olin siihen jo ehtinyt henkisesti valmistautua ja tirauttaa kyyneleet. Näin meille kaiken tämän jälkeen kävi.
Raskausoireet ovat hävinneet jo lähes kokonaan; ei kiljuvaa nälkää, ei superkipeitä turvonneita rintoja, ei mahan turvotusta, ei sitä jännän ihanaa tunnetta vatsassa... Jos jotain hyvää koitetaan tässä vaiheessa miettiä, en todennäköisesti tarvitse sairaalareissua enkä kaavintaa ja voimme alkaa yrittää lasta taas heti kuukautisten tultua. Eihän taas tarvitse odottaa lähemmäs vuotta uutta mahdollisuutta, eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti