Tietenkin kaikkien näiden omituisuuksien jälkeen, VIIKON MYÖHÄSSÄ, MITÄ EI SIIS IKINÄ ITSELLENI SATU, ne menkat vihdosta viimein alkoi tuttujen kunnon kipujen ja vuodon kera. Jotenkin pisti niin paljon harmittamaan, miten voi olla, siis miksi ne menkat ei voi tulla niinkuin ne on tähänkin asti tulleet jos ne kerran on tullakseen... Turha toiveiden elättely tai siis toisin sanoen sieltä pilvilinnoista takaisin maan päälle tipahtaminen ei ole kivaa. No, enää ei voi siis luottaa täydellisen säännölliseen kuukautiskiertoonkaan, koska se ei sitä näemmän yhtäkkiä enää ole. Mur. Nyt kun olen saanut purettua tuon harmituksen niin nokka pystyyn taas ja kohti uutta kuukautta! Jospas seuraavalla kerralla jo tehtäisiin vauva? Joohan? Hassua miten sitä alkuun oikeasti uskoi että varmasti se tärppää heti ensimmäisellä tai toisella yrityksellä. Tuttujen vauvauutisista on tottakai iloinen, mutta voi miten samaan aikaan kirpaisee sisältä. Koska on minun vuoroni?
MUOKS. Täytyy vetää takaisin kaikki julmuuteen liittyvä. Ainoa julma asia viime viikkoina on ollut huono kalenterinlukutaitoni :D Menkathan tuli ihan ajallaan, silloin kun pitikin. Jotenkin ihana tunne kun huomasi virheensä, sen puolesta siis että voi edelleen luottaa kuukautisten säännöllisyyteen. Sitä faktaa tämä ei kuitenkaan muuta, että odotus on välillä niin raastavaa... Ensimmäiset kuukaudet oli niin iloa ja intoa täynnä, joko nyt! Entä joko nyt! Kunnes osa ilosta alkoi pikkuhiljaa muuttua epävarmuudeksi ja epäuskoksi, vaikka kovasti yrittää pysyä positiivisin mielin. Ja aion edelleen pysyä. Kohta tulee puoli vuotta täyteen, mutta monilla kestää sen aikaa tai ylikin. Kyllä se sieltä vielä tulee :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti