Ensimmäiset hennot liikkeethän tunsin jo rv 15, silloin tosin vielä arvuuttelin että olikohan tuo nyt vauva vai mikä.. Pari viikkoa myöhemmin rv 17 liikkeet olivat jo voimistuneet sen verran ja tulivat joka kerta paikoilleen rauhoittuessa että olin vihdoin varma että vauvahan se siellä myllertää! Nyt potkut ovat jo niin kovia välillä, että ne tuntee selkeästi ulkopuoleltakin :) Aina koitan ehtiä hakemaan miehen käden masulle kun potkujumppa alkaa mutta aina se vauva päättää olla ilmoittamatta itsestään isille. Isi kyllästyy odottamaan ja eiköhän taas sen jälkeen potkut jatku.. Itse edelleen säpsähtelen kovimpia potkuja, ihan kunnolla siis melkein hyppään ilmaan xD Välillä kun makoilen selälläni vauva asettuu jotenkin hassusti ja ylhäältä alas katsoen oikealla puolella masua ihan näkee pienen kummun kun vauva työntyy vatsaa vasten ja vatsa pingottuu ihan kovaksi siitä kohtaa. Siinä on hyvä sitten vähän "silitellä" pikkuista ^^
Monesti lukee että äiti vaan tietää onko vauva tyttö vai poika, toisaalta toisilla ei tule mitään tuntemuksia suuntaan tai toiseen. Itselläni ei sinänsä ole tullut mitään tunnetta asiasta, luulen vaan että tyttöajatukset ovat valloittaneet alitajuntani kun minulle on sitä tyttöä niin muiden suusta hoettu :D Kirpparikierroksilla meinaan olen huomannut katselevani enemmän tyttöjen vaatteita ja huoneen sisustustusta miettiessä kuvittelen lähinnä prinsessahuonetta. Edellisyönä näin unta, jossa viimein oltiin rakenneultrassa ja suloinen tyttövauva köllötteli masussa. Nimiäisiäkin on jo tietysti mielessä kuviteltu ja näen vaan pikkuisen prinsessan röyhelömekossaan. Hui, sitten jos ensi tiistaina selviääkin että masussa köllöttelee pikkuprinssi niin täytyy vähän muokata ajatuksia vaaleanpunaisesta sinisempiin :D Kumpi vain saa tulla, kummastakin olen yhtä onnellinen, yhdä odotettu hän on joka tapauksessa. En toivo kumpaakaan toista enenpää, jostain syystä tässä vaiheessa vaan mieli on kallistunut tyttöön. Neljä päivää enää niin toivottavasti tiedetään <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti